Take Cover




p { margin-bot

 

Queensrÿche on käyttänyt nyt kaikki The Best Of -kortit, Tupla-live ja DVD on tehty, jopa menestyslevyn jatko-osa on pukattu markkinoille. Oikeastaan vain lainakappaleista koottu levy oli enää tekemättä. Se on nyt sitten tässä. Eihän MTV enää julkaise unplugged-levyjä?

En ole mikään suuri cover-levyjen tai tribuuttibändien ystävä. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että Queensrÿchellä on niin oma tyylinsä tehdä musiikkia, että asioiden todellista laitaa tietämättä nämä tekeleet voisi helposti laittaa kokonaan heidän piikkiinsä. Totta kai Geoff Taten jäljittelemättömällä äänellä on valtava osuus yhtyeen soundissa. Se tämänkin levyn, kuulijasta riippuen, joko pelastaa tai pilaa.

Kuusi näistä yhdestätoista kappaleesta oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Niitä minun on siis mahdoton vertailla. Tutuista Black Sabbathin Neon Knights ja The Policen Synchronicity II tuntuvat toimivan parhaiten. Ne jyräävät. Versio Pink Floydin Welcome to the Machinesta jää jotenkin kylmäksi. Queenin Innuendo menee yliyrittämiseksi. Alkuperäinen on liian hyvä. Myöskään Rÿche'n'rolliksi väännetty kopio Peter Gabrielin Red Rainista ei osu aivan nappiin.

Take Coverilla Queensrÿche pelaa itselleen hieman lisäaikaa. Tuleva joulu on tällä julkaisulla pelastettu. Nyt on kuitenkin kaikki temput käytetty. Seuraavaksi pitää tehdä levyllinen hyvää, omaa musiikkia tai pistää pillit pussiin. Cover-bändiksi tämä ryhmä on ihan liian omaperäinen.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit