The Monkey Puzzle




Ufon edellisen studiolevyn jälkeen toivoin, että yhtyeen kokoonpano olisi pysyvä, vaan eihän tässä bändissä ikinä ole. Vuoden 2004 You Are Here –levyllä soittanut Jason Bonham on siirtynyt Foreignerin ja nyttemmin Black Country Communionin muonavahvuuteen. Paluumuuttajana on tullut jo yhtyeen toisessa kokoonpanossa rumpuja paukuttanut Andy Parker. Muuten ryhmä on pysynyt ennallaan. Englannin Pauli Hanhiniemi eli Phil Mogg kertoo edelleen tarinoitaan, Pete Way rouhii alhaalla roikkuvaa bassoaan, Paul Raymond soittaa vuoroin kitaraa ja koskettimia ja Vinnie Moore sooloilee kuin parhaina kitarasankarivuosinaan. Moore on löytänyt Ufosta itselleen oivan kodin. Mies pääsee näyttämään osaamistaan säveltäjänä studiossa ja toisaalta soittamaan kiertueilla ehkä maailman kauneimpia, tosin alun perin Michael Schenkerin säveltämiä, sooloja.

The Monkey Puzzle on aivan taattua Ufoa. Hard Being Me ja Heavenly Body avaavat levyn raskaasti. Some Other Guy muistuttaa bändin sanoitusten humoristisesta puolesta. Who’s Fooling Who on aika normaali tarina ihmissuhteista. Black And Blue jatkaa aiheesta vielä synkemmissä merkeissä. Drink Too Much on levyn kaunein kappale. 70-luvulla se olisi ollut hitti. Sen tarinassa on jotain Leevi And The Leavingsiä. World Cruise rokkaa ihan David Lee Rothin malliin ja niin edelleen. Loputkin kappaleet ovat paikkansa ansainneet. Näissä 11 ei ole yhtään täyteraitaa.

UFO on siitä erikoinen bändi että siitä joko pitää tai sitten ei. Tämä levy on samanlainen kuin esittäjänsä. Se ei ole helpoin tapa tutustua tähän jo vuonna 1969 perustettuun yhtyeeseen. Sen luulisi olevan varmaa, että vanhoille faneille tämä kelpaa. Schenker-puristienkin kannattaa raottaa epäilyksensä verhoa ja yrittää kuulostella josko bändi sittenkin soisi vanhaan malliin. Soihan se. Kotimaatamme yhtye on karttanut aika pitkään. Tämä syksy tuo tuohon asiaan muutoksen.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit