Andrew Lloyd Webber: Variations




Klassisen orkesterin ja rock bändin yhdistäminen ei ollut enää uusi juttu, mutta Sydmonton festareille esitetyn teoksen seuraavana vuonna julkaistu studioversio nousi Brittien listalla toiselle sijalle. Sellon ja rockbändin yhdistämistä on sittemmin tehty meillä Suomessakin.

Myönnän pitäneeni tätä levyä kerran käsissäni ja jättäneeni sen hyllyyn. Kun sen saan hankittua, kerron sen musiikistakin jotakin.

Petri Myllylä

 

Variations on nimensä mukainen levy. Sillä varioidaan Niccolo Paganinin A-molli Kapriisia välillä sellon ja muiden perinteisten instrumenttien ja välillä rockyhtyeen (Colosseum II) voimin. Ja tietysti välillä yhdessä. Kuulostaako tutulta idealta?

Älkää antako lähtökohdan pelottaa. Tämä on onneksi kaukana niistä Lontoon Sinfoniaorkesterin Classic Rock -älppäreistä, joita rupesi ilmestymään vähän tämän levyn jälkeen. Voin vakuuttaa hymyileväni aina kuunneltuani ensimmäiset kymmenen minuuttia Variations-levystä. Jo tuo varioitava Paganinin sävellys on tyylikäs, mutta pääsyynä endorfiiniryöppyyn ovat mainiot soloistit Julian Lloyd-Webber (sello), Gary Moore (kitara) ja Don Airey (kosketinsoittimet), rumpali Jon Hisemania unohtamatta. Varsinkin kitaraa kuunnellessa on vaikea uskoa, että näin ärhäköitä fillejä soittaneesta miehestä kehkeytyi lopulta (tylsä) bluesukkeli.

Huono puoli tässä levyssä on kuitenkin se, että levyllä on kaikkiaan kestoa noin 35 minuuttia, eli se kestää vielä melko pitkään tuon mainion alun jälkeen. Siitä syystä perinteisestä lp-levystä se jälkimmäinen puoli jäi minulta helposti soittamatta, mutta cd "unohtuu" kivuttomasti koko levyn keston ajaksi soittimeen.

Omassa sarjassaan hyvä levy, mutta perinteisemmän rockin ystävä todennäköisesti kyllästyy jo mainitsemieni alun kymmenen minuutin päätyttyä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit