Never Surrender




Diggailin 80-luvun alussa Triumphia ja Surrenderiä edeltäneitä paria studiolevyä. Sitä vastoin Kanadassa 1982, mutta Euroopassa vasta 1983 puolella julkaistu Never Surrender ei vakuuttanut minua kuunneltuani sen kertaalleen levykaupassa. Kuka olisi tuolloin uskonut että sen voi 2000-luvulla tilata nappia painamalla omalle tietokoneelleen kohtuulliseen 4,99 euron hintaan. Kotitietokone, digitaalinen musiikkitiedosto tai Euroopan yhteisvaluutta eivät olleet vuoden 1983 juttuja. Mutta hienosti progea, hard rockia ja amerikkalaista radiopoppia yhdistävä Triumph oli itselleni yksi tuon ajan iso juttu.

Ostettuani Never Surrenderin, ymmärsin miksi se jäi aikanaan hankkimatta. Rik Emmett on saanut levylle peräti kolme instrumentaalia, joista mikään ei ole erityisen innostava. Lisäksi kahden laulajan vuorottelu häiritsee tällä levyllä aiempia enemmän koska Emmettin ja rumpali Gil Mooren äänet ovat niin erilaisia. Vaikka albumi ei kokonaisuudessaan pärjään parille bändin edeltäneelle julkaisulle, on siinäkin joitakin hyviä biisejä. 

Loistavasti menestyneen Alied Forces'in jälkeen Never Surrender nousi korkealle Amerikan myyntilistoilla. Emmettin laulamat hitit A World Of Fantasy ja Never Surrender lienevät levyn tutuimmat kappaleet. Avausraita Too Much Thinking ja yllättävän raskas Battle Cry kiilaavat myös levyn parhaimmistoon.

Triumph-levyt remasteroitiin 2004 Amerikan julkaisua varten. Italialainen Frontier Records julkaisi ne kuusi vuotta myöhemmin Euroopassa. Samalla Euroopan markkinille tuotiin uusi kokoelmalevy Greatest Hits Remixed. Kuten nimi kertoo sille uusintamiksattiin bändin tunnetuinta biisiä. Näiden joukossa on tämän levyn nimikappale Never Surrender sekä When The Lights Go Down. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit