Bad Attitude




Meatloaf oli yksi omia löytöjäni 80-luvun alussa. En enää muista mistä miehen musiikin löysin, mutta ainakaan kukaan lähipiiristäni ei tuolloin tunnustanut miestä tuntevan, saati diggailevan. Muutaman vuoden soittelin äijän loistavaa esikoisalbumia Bat Out Of Hell tietämättä sitä seuranneista kahdesta albumista. Bad Attituden ilmestyttyä oli itsestään selvää että ostan sen itselleni. Singlenä julkaistu Modern Girl oli mielestäni hieno biisi vaikka toki aivan erilainen kuin Batin rock-oopperat.

En enää muista miten vuonna 1984 suhtauduin Bad Attitudeen. Myin lähes kaikki vinyylini kun seuraavana vuonna siirryin ensimmäisten joukossa digiaikaan. Muistan kyllä ostaneeni Bad Attitude CD:n joskus 90-luvulla, mutta myin myös sen. Ennen kesällä 2013 ostamani vinyyliä olin kuunnellut levyn tiedostomuodossa, mutta vasta kotikuuntelu paljasti etten levyn musiikkia juuri muistanut. Se kuulostaa aivan liian paljon aikakauden keskivertorockilta eikä erotu massasta tavalla joka on tunnusomaista Meatloafin parhaille albumeille.

Ostin lontoolaisesta divaristi myös pikkukuvassa näkyvän avattavilla kansilla olevan tupla maxi-singlen. Siltä löytyy Modern Girlistä ja levyltä ylijääneestä Take A Numberestä pidennetyt versiot. Julkaisun toinen levy on musiikillisesti mustavinyylisen kanssa identtinen kuvalevy. Todellinen syy singlen ostamiseen taisi kuitenkin olla sen kansi sillä Modern Girlin albumi versio on pidennettyä parempi. Kun Bad Attitude joskus remasteroidaan, sen bonuksiksi saadaan mahdollisesti hieman albumiversiota pidemmät maxisingleversiot Piece Of Actionista ja Meatloafin vanhan (riita)kumppanin Jim Steinmanin Nowhere Fastistä. Jälkimmäisen julkaisun b-puolelta löytyy kaksi aiemmin julkaisematonta Rocky Horror Picture Shown soundtrack-albumin sessioista 1975 ylijäänyttä biisiä. Näistä Stand By Me on teatraalisuudessaan hyvä esimerkki millaisesta ympäristöstä Meatloaf ja Steinman tulevat.

Petri Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit