Gary Moore: Live At The Marquee




Gary Moore palasi USA:sta Englantiin kesällä 1980 amerikkalaisen G-Force bändinsä kanssa. Kesäkiertueell hän tajusi raahaavansa mukanaan kakkosluokan soittomiehiä, joten hän kasasi itselleen loppuvuodesta 1980 nimekkään uuden bändin. Rummuissa oli Tommy Aldridge, bassossa Andy Pyle ja koskettimissa Don Airey. Laulajana toimi Kenny Driscoll. Tosin Chris Welchin Moore-kirjassa hän muistelee bassossa olleen Jimmy Bain ja laulajana Charlie Huhn.

Ozzy Osbournen appiukon Don Ardenin omistama Jet Records oli julkaissut kitaristin Back On The Streets -levyn Amerikassa ja 1979 hän kiinnitti Mooren talliinsa. Huonosti myyneen G-Forcen jälkeen Arden, ja hänen poika David empivät livelevyn julkaisua vaikka siitä tehtiin testiprässäys vuonna 1981. Kun Moore pari vuotta myöhemmin breikkasi, Ardenit julkaisivat tämän levyn (nimellä Live) Japanissa, 1987 Euroopassa. Härskiä, mutta ei mitenkään harvinaista. 

Bändin keikkasetti koostui pitkälti kahden tuolloin uusimman Moore-levyn eli Back To The Streets ja G-Forcen materiaalista. Seuraavana vuonna äänitettävältä (mutta vasta 1983 julkistulta) Dirty Fingers'ltä kuullaan tässä vaiheessa maistiaisina Run To Your Mama ja Nuclear Attack, jonka Moore äänitti samoihin aikoihin Greg Laken soolodebyytille.

Vaikka Moorella on kova taustabändi takanaan, ja taatusti innostusta saada oma sooloura kunnolla käyntiin, Live At Marquee ei silti nouse Mooren "virallisten" livelevyjen tasolle. Onnistuakseen haastamaan myöhemmin julakaistavat keikkalevyt, bändin olisi pitänyt hitsautunua kunnolla yhteen. Tällaisenaan levy on liian paljon Mooren hartioilla.

Petri Myllylä

 

Tämä livelevy ei aikoinaan antanut turhia tietoja soittajista, äänityspaikasta tai -ajasta. Levyä kuuntelemalla sai selville, että se oli äänitetty joskus G-Forcen jälkeen, ilmeisesti Dirty Fingers -älppärin äänitysten aikoihin, ja että rumpalina oli Tommy Aldridge (tämä kuullaan Dallas Warhead -nimisen rumpusoolon yhteydessä). Muut soittajat olivat Kenny Driscoll (laulu), Don Airey (koskettimet), ja Andy Pyle (basso).

Soitto kulkee mallikkaasti, mutta äänitys on melko suttuisen kuuloinen. Kappaleet ovat Back On The Streetsiä ja Parisienne Walkwaysia lukuun ottamatta tavalliselle fanille melko tuntemattomia. Ei mikään oleellinen osa Mooren levytuotannosta.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit