No Guts. No Glory.




Airbournen toinen studiolevy ylitti sille asettamani toiveet ilmestyttyään maaliskuussa 2010. Sitä ennen bändin esikoislevy oli soinnut työpaikallani vuoden ajan lähes viikottain.

No Guts. No Glory jatkaa esikoislevyn linjaa. Riffit purevat loistavasti, musa on simppeliä rokettia ja se etenee vastustamattomasti. Bändi tulee taatusti kuulemaan lopun elämänsä heidän AC/DC vaikutteistaan, tai jopa syytöksiä kopioinnista. Minua moinen ei kiinnosta vaan se, että levy saa kuulijansa hyvälle tuulelle ja jalan vispaamaan. Eikä musiikin tehtävä ole juuri se?

Levyn perusversiolla on 13 kappaletta ja kolmenvartin mittaisena se on tiivis paketti. Special Editionin 14 minuutin lisämitta ei suoranaisesti paranna levyä, mutta antaa muutamalla lisäeurolla kuluttajalle viisi lisäbiisiä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit