Fame And Fortune




Bad Company hajosi vuonna 1982 Paul Rodgersin lähdettyä luomaan soolouraansa. En tiedä oliko bändi lopulta pitkään telakalla, mutta tämän, neljä vuotta myöhemmin julkaistun levyn myötä se siirtyi ns. Howe-aikakauteen. Ted Nugentin kataloogin huonoimmilla levyillä laulanut Brian Howe oli bändin keulakuvana seuraavat kahdeksan vuotta kunnes lähti siitä ovet paukkuen vuonna 1994.

Bad Company kuulostaa tällä levyllä hiukan Foreignerilta kiitos tuottaja Keith Olsenin esimiehenä toimineen Mick Jonesin. Foreigner-pomo on osallistunut myös muutaman biisin tekoon ja hänen vaikutuksesta tämä uusi Bad Company ei kuulosta juuri lainkaan Rodgersin ajan Bad Companylta.

Brian Howe lauloi Fame And Fortunen jälkeen vielä bändin kolmella seuraavalla studiolevyllä ja noihin verrattuna tätä levyä voi kutsua siirymäksi bluespohjaisesta rockista kohti melodista aikuisrockia. Fonien, syntikoiden ja simppeleiden kertosäkeiden ilmaantuminen bändin musiikkiin on taatusti saanut aikanaan vannoutuneet fanit kiroamaan Howen nimeä. Levyhyllyyni vasta 10-luvulla päätynyt jenkkiläinen LP on kumminkin hyvä ajankuva sikäläisestä 80-luvun radiomusiikista. Mauton, hajuton ja turhanpäiväinen tekisi mieli sanoa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit