A Change Of Seasons




1970-luvulla julkaistiin paljon vinyylilevyjä, joiden toinen puoli koostui studio- ja toinen puoli liveäänityksistä. CD-aikakaudella niitä on julkaistu harvemmin. Vuonna 1995 julkaistu A Change Of Seasons koostuu yhdestä pitkästä studiokappaleesta ja neljästä tammikuussa 1995 Ronnie Scott's Jazz Clubilla Lontoossa äänitetystä cover biisistä.

Seitsemään osaan jaettu levyn nimiraita A Change of Seasons on kansilehden mukaan sävelletty jo vuonna 1989 ja tarkoitettu alkujaan Images And Words -levylle. Reilun 23 minuutin mittaisena se on bändin ensikosketus 70-luvun progebändien formaattiin, jossa biisin kestot lähentelivät vinyylipuoliskon maksimipituutta. Sellaiselle biisi saatiin myös mahtumaan kun se vihdoin vuonna 2018 julkaistiin vinyylinä. Minun on pakko myöntää että ennakkoluuloni oli suuri kun ryhdyin teosta ensimmäisen kerran noin vuonna 2010 kuuntelemaan. Pari kuukautta myöhemmin otin sen uudestaan kuunteluun ja vuoden kahden aikana biisi tuli hyvinkin tutuksi. Vinyylilevyn ostaminen oli hyvä syy palauttaa se mieliin ja hyvältähän se kuulostaa. (Oma vinyylini on musta mutta samalla levystä otettiin 2500 kappaleen sininen painos).

Bändi esitti pitkän coversetin intiimillä jazzklubilla, ja tuosta setistä levylle päätyivät versiot Deep Purplen Perfect Strangerista ja Elton Johnin Funeral For A Friend/Love Lies Bleeding sekä kaksi toisistaan huimasti eroavaa medley'tä. Eltonin vuoden 1973 Goodbye Yellow Brick Road -tuplan avausraita voi kuulostaa aika kaukaa haetulta, mutta kai juuri tämäntyylinen cover kuuluu erikoiskeikkojen teemaan. Perfect Strangers sitä vastoin sopii bändille kuin hanska käteen ja voin kuvitella tulevien bändiläisten kuunnelleen 17-21 vuotiaina tuota biisiä. 

Kolmen biisin Led Zeppelin medley onnistuu minusta nappiin. Dread Zeppelin oli ehtinyt coveroida The Song Remains The Samen 1991, mutta The Rover ja Achilles Last Stand coveroitiin tämän julkaisun myötä ensimmäisen kerran. Levyn päättävä The Big Medley nimen saannut progesillisalaatti ei minusta ole kovinkaan onnistunut. Pink Floydin ja Queenin väliin Kansasia ja Journey'n ja Genesiksen popimman materiaalin väliin pala Steve Morsen Cruise Controllia. Lievästä mahalaskusta huolimatta levy on bändin fanille pakkohankinta. 

Petri Myllylä /25.6.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit