Power Of The Blues




Power Of The Blues on tanakka pläjäys bluesrockia. Bob Daisleyn bassosoundi on paksu ja vakuuttava. Rummut hoitaa pätevästi Mooren edellisestä bändistä, Scars-triosta tuttu mies, Darrin Mooney.

Koko trion soitto kuulostaa innostuneelta ja levy on improvisaation juhlaa. Mooren kertoman mukaan levy äänitettiin kolmessatoista päivässä ja nopea toteutus kuuluukin tuoreena välittömyytenä.

Moore on haastatteluissa sanonut oppineensa vuosien myötä soittamaan vähemmän ja se varmasti pitää paikkansa, vaikka levy onkin täynnä hänen kitaraansa. Soolot ovat luonteva osa kappaleita. Vaikka soolot ovat selvästikin "kerralla purkkiin" -periaatteella improvisoituja, niissä on sisältöä ja pelkkä itsetarkoituksellinen tilutus on poissa.

Minimalistisissa kappaleissa That s Why I Play The Blues ja Torn Inside Moore näyttää, että kyllä hän osaa hiljentää kaahausta ja soittaa vain vähän. Jälkimmäinen jatkaa Peter Greenin perinnettä. That s Why I Play The Blues on Albert Kingin tyylinen balladi.

Percy Mayfieldin sävellys, vaaniva Memory Pain on hieno blues. Myös Thin Lizzy teki tästä aikoinaan oman versionsa. Mooren uusi tulkinta on levyn kohokohta.

Tyylillisenä kokonaisuutena levy sijoittuu After Hours -albumin bluesin ja BBM-trion bluesrockin välille. BBM:hän oli Mooren yhden levyn mittainen projekti Creamista tuttujen basisti-laulaja Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin kanssa.

Moore tuntuu löytäneen paikkansa brittibluesin modernisoijana, rockin ja bluesin rajamaastosta. Hän tekee musiikkia, josta itse pitää ja onnistuu siinä hyvin, sillä soittamisen ilo on tallentunut levyllekin. Hänen bluesistaan pitävien kannattaa ehdottomasti tutustua levyyn, sillä se on Moorea parhaimmillaan.

Trion tuhti sointi tuo BBM:n ja Creamin rinnalla mieleen kitaristi Leslie Westin vetämän Mountain-bändin. Harva tällaista musiikkia enää tekee ja levy käy nuoremmille muusikoille oppikirjaksi siitä, miten bluesrockia oli 1960- ja 70-luvuilla tapana soittaa; improvisoiden ja turhia hiomatta.

Hevi-mediassa levy on otettu hyvin vastaan ja eräskin hard rock -kriitikko kuvaili tätä "loistavaksi levyksi rock-diggarille, joka ei ole koskaan aiemmin kuunnellut bluesia".

Sami Ruokangas / MTV3


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit