Bleach




Beatlesin Help'in kanssa samana vuonna syntyneenä koin 90-luvun alussa olevani aivan liian vanha tarttuakseni tähän albumiin kun se grungen läpilyönnin jälkeen löysi tiensä pääkaupunkiseudun vanhoillisiin musiikkiliikkeisiin. Kuuntelin levyn kokonaisuudessaan vasta jouluna 2013 omistettuani sen sitä ennen tiedostomuodossa ainakin kaksi vuotta. 

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen ajattelin etten kirjoita Bleachista arviota ellen saa itseäni kuuntelemaan sitä useamman kerran. Lopulta päädyin kirjoittamaan siitä ensikommentit vaikka todennäköisesti en sitä toistamiseen kuuntele. Olin lukenut erään kriitikon haukkuneen levyn tuotannon alimpaan helvettiin, ja ettei se ole myöskään remasteroinnin myötä parantunut. Koska itselläni ei ole alkuperäistä vinyyliä, en voi asiaa kommentoida. Minulle levyn tuotanto on ihan sopivan rouheaa. Suurempi ongelma on siinä ettei kolmentoista (2009 deluxe edition) biisin joukosta löytynyt kuin yksi itseäni puhutteleva sävellys. Se on reilun viiden minuutin mittainen, väliosaltaan hypnoottisen transsiin kovasti pyrkivä Sifting.

Deluxe-painoksessa oleva bonuslevy on 34 minuuttinen versio bändin Bleach-kiertueen keikka. Se kalpenee studiolevyn rinnalla eikä anna kuin ajoittain välähdyksiä siitä kuinka paljon kiinnostavampi Nirvanan lavashow tulisi olemaan vuoden kahden sisällä. 

Peti Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit