Foghat




Omaa musiikkiharrastustani leimaa usein ärsyttävän varma uiminen musiikin valtavirrassa. Levyhyllystäni ei juuri löydy underground-bändien tuotoksia. Englantilainen Foghat on tähän selvä poikkeus. Vaikka bändi myi useamman miljoonan levyä 70-luvun puolenvälin molemmin puolin, ei kukaan kaveripiiristäni tuntenut bändiä kun löysin sen lehtijutun kautta joskus 2000-luvun alussa.

Foghat on bändin kahdesta perättäisestä pelkkää yhtyeen nimeä käyttävästä levystä se ensimmäinen, joten sen voisi kirjoittaa myös muotoon Foghat I. Bändin kitaravetoinen rock on kiinnostavaa kuunneltavaa, mutta bändiin tutustumista ei kannata aloittaa välttämättä sen esikoislevystä. Vaikka Dave Edmundsin tuotanto on aivan laadukasta, bändin sävelkynä ei vielä tässä vaiheessa osu kultasuoneen. Levyn kaksi parasta onnistumista tulevat nimittäin kahdesta coverista. Willie Dixonin I Just Want Make Love To You toi bändille sen ensimmäisen radiohitin, mutta minusta Chuck Berryn Maybeline on sitäkin kiinnostavampi. Mahtoikohan valtameren toisella puolella Detroitissa eräs kitaristi kuulla sen koska äänitti biisistä pari vuotta myöhemmin hämmästyttävän samantyylisen version?

Foghat sai vuonna 2009 oman julkaisunsa Warner Musicin "Original Album Series" -sarjaan. Viiden levyn paketin hinta on niin halpa, että vaikka Warnerin tyyliin tähänkin pakettiin on laitettu vähintään yksi köykäinen albumi, voi sitä suositella kaikille raskaasta rokista pitävälle. Levyn dynamiikkaa on lajennettu alkuperäisestä vinyylistä, mutta CD kunniottaa silti sen soundia. Oma vinyylini on amerikkalainen alkuperäispainos, jonka löysin lontoolaisesta divarista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit