Night Shift




Hankin itselleni keväällä 2010 koko Foghatin tuotannon, ja tutustuin bändin musiikkiin levy levyltä. Heidän kuudetta albumia kerkesin kuunnella pariin otteeseen ennen lokakuuta, jolloin otin sen suurennuslasin alle.

Night Shift ilmestyi poikkeuksellisen pitkän odottelun jälkeen. Vaikka edellisen levyn ilmestymisestä oli kulunut vain 14 kuukautta, se oli tähän mennessä bändin faneille pisin uuden levyn odotusaika. Bändi tarjoili aika paljon samaa kuin edellisinä vuosina enkä koe tätä levyä mitenkään erityisen puoleensa vetäväksi. Biisien taso ei nosta levyä bändin parhaimpien joukkoon. Lopetusraita I'll Be Standing By omaa melodiaa vaikka minkälaiseksi powerballaadiksi mutta viuluista huolimatta biisi jää jotenkin keskeneräiseksi. Avausraita ja levyn singlelohkaisu Drivin' Wheel toimii mallikkaasti ja sen riffi kuuluu bändin parhaimpiin. Bändi teki Al Greenin Take Me To The River biisistä sen ensimmäisen rock-coverin.

Wounded Bird Records julkaisi levystä vuonna 2006 kiitellyn remasteroidun painoksen. Tuolla levyllä on mukana viime hetkellä LP:ltä pois jätetty kahdeksas kappale, kolmeminuuttinen akustinen New Place to Call Home. Lisäksi parista levy kappaleesta on tällä painoksella hiukan pidemmät versiot. Ostin oman vinyylini kahdella eurolla berliiniläisestä divarista vain keräilymielessä sillä sen kuunneltuani palasin nopeasti heidän aiempien albumien pariin.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit