Metal Health




Tällä levyllä Quiet Riot sementoi paikkansa 80-luvun tukkahevin ykkösbändien kastiin. Musiikkikanava MTV soitti sen videoita niin paljon, että lopulta levy kohosi Amerikan listaykköseksi.

Ostin Metal Health -levyn heti sen ilmestyttyä ja diggailin sen soundia, jossa yhdistyi 70-luvun glam-rock ja 80-luvun hardrock. Vaikka levy ei kuulunut vuoden 1983 parhaiden julkaisuiden joukkoon,  se jäi mieleeni niin että vuonna 2004 hankin New Yorkissa lomailessani sen remasteroidun CD:n aikoinaan myymäni vinyylin tilalle. Kotiin palattuani kuuntelin levyä muutaman viikon aikana useaan otteeseen todeten sen olevan hajuton ja mauton. Aika oli erkaannuttanut minut siitä lähes kokonaan. Vaikka aiemmin julkaisematon Danger Zone ja Cum On Feel The Noize maxi-singlellä ollut liveversio alkujaan Quiet Riot II -levyllä julkaistu, mutta Metal Healthille uudelleen äänitetystä Slick Black Cadillac olivat bonuksina hyvä lisä levylle, myin CD:n vuotta myöhemmin divariin. Aivan kuten tein LP:n kanssa 20 vuotta aiemmin.

Vaikka uusintakierros Quiet Riotin kanssa ei ollut kovinkaan onnistunut, ostin Metal Healtin vinyylikokoelmaani kesällä 2014. Samalla hankin englantilaisten julkaiseman Metal Healthin tuplasinkun, jolla on mukana kaksi Nashvillessa 4.6.1983 äänitettyä livebiisiä.

Katsoin kaudella 2010-11 useita HIFK:n kotiotteluita. Siellä, kuten arvaten tuhansissa muissa urheiluhalleissa soi rock-musiikki pelitaukojen aikana. Yksi vakiokappaleista on bändin todella upea Cum On Feel The Noize. Siitä innostuneena kuuntelin levyn uudelleen vuosien tauon jälkeen keväällä 2011. Nyt huomasin oikeastaan vasta ensimmäisen kerran innostuneeni albumin päätösraidasta Thunderbird. Se on bändin laulajan Kevin BuBrowin hieno kunniaosoitus vanhalle kaverilleen Randy Rhoads:lle. Laulajan toive kaverusten jälleennäkemisestä toteutui 25 vuotta kitaristin kuoleman jälkeen kun DuBrow kuoli kokaiinin yliannostukseen.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit