Rehab




Kun Kevin DuBrow ja Randy Rhoads perustivat Quiet Riotin vuonna 1975, tuskin kumpikaan arvasi tai oletti bändiä näin pitkäikäiseksi. Paremmin Ozzyn ensimmäisenä kitaristina tunnetuksi tullut Randy on ollut kuolleena jo vuodesta 1982 lähtien. Kitaristeja, basisteja, rumpaleita on mennyt ja tullut, jopa muutama vuosi sitten kuollut Kevin itse sai kenkää välillä, mutta bändi on vai jatkanut kulkuaan. Tällä levyllä on mukana 80-luvun menestyslevyt tehneistä kokoonpanoista enää Kevin ja rumpali Frankie Banali. Quiet Riotin ohella Banali on tehnyt täyden päivätyön W.A.S.P.:n rumpalina. Bassoa Rehabilla soittaa myös monessa kokoonpanossa ja bändissä mukana ollut Tony Franklin. Kitaraosuuksien äänittäminen on tällä levyllä annettu Neal Citronin käsiin. Kiertueella bassoa soitti Chuck Wright ja kitaran varteen oli palannut Alex Grossi.

Niille jotka muistavat Quiet Riotin tukkahevistä, hassuista vaatteista ja Slade-covereista, Rehab voi olla melkoinen yllätys. yhtye on vanhennut erittäin arvokkaasti ja nykyään se soittaa sitä musiikkia, joka oli suosittua siihen aikaan kun he aloittelivat, eli tiukkaa hevillä höystettyä blues-pohjaista rokkia. Paul Rodgersin johtama Free on varmasti ollut yksi DuBrowin ja kumppaneiden suosikeista. Yllättävää kyllä, myös kotimainen Havana Black tulee paikoin mieleen. Rehab on pelkistetty ja rehellinen bändilevy. Se on sellainen joita tehtiin joskus ennen vanhaan.

Levyn avaava Free ja toisena kuultava Blind Faith ovat erinomaisia kappaleita. Niitä oikein pysähtyy kuuntelemaan. South Of Heaven ja Black Reign ovat vielä ihan menetteleviä ralleja. Valitettavasti levyn puoliväliin on tullut pari huonompaa raitaa. Old Habits Die Hard on vähemmän heikko kuin jotenkin läpi huudetun kuuloinen Strange Daze.  In Harms Way petraa kelvollisen kertosäkeen ansiosta vähän. Rauhallisesti alkava, mutta lopulta vakuuttavasti rullaava, Beggars And Thieves on vielä astetta tai paria parempi. Don't Thinkin jämäkkä komppi muistuttaa Mötley Crüen Tommy Leestä. Mitähän hänelle kuuluu? It Sucks To Be Youn riffi voi olla lainattu Steppenwolfilta. Kertosäe kuulostaa taas kerran Sladelta. Ilman coveria ei mene tämäkään Quiet Riot -levy. Evil Woman on Spooky Tooth -laina. Sillä kiekuu myös Kevinin hyvä ystävä Glenn Hughes. Wired To The Moon olisi täysin turha ja mitäänsanomaton tekele jonkun muun laulajan esittämänä, mutta DuBrowin kivasti kärähtänyt ääni toimii siinä upeasti. Muutaman kappaleen kun olisi jättänyt pois, Rehab olisi ollut nappisuoritus. Nyt kuulija menee vähän hapoille, jos ei paina skippiä parissa kohdassa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit