On Through The Night




Vietettyäni varhaisnuoruuteni Beatlesin sekä isosiskoni kevytpop artistien ja Elviksen parissa, löysin raskaamman rokin rippikouluiän jälkeen. Naapurin pojan laajasta levykokoelmasta löytyi Van Halenin ja Rainbown rinnalle iso joukko muita genren osaajia. Yksi häneltä lainaamistani levyistä oli juuri On Through The Night sekä sen seuraaja High 'n' Dry. Tuolloin en kumminkaan bändiin, enkä varsinkaan heidän esikoislevyyn erityisemmin ihastunut.

Black Sabbathin ensimmäisen viiden levyn äänittäjänä kannuksensa hankkinut Tom Allom onnistui minusta hyvin levyn tuottajan roolissa. Hänen käsitys bändin soundista on paljon rupisempi ja lähempänä brittihevin aiempien suuruuksien kuten Judas Priestin soundia. Myöhemmin Def Leppardin maailman ykkösbändiksi nostanut John "Mutt" Lang kiillotti bändiä niin, että harva klassisiin Leppard-levyihin innostunut kokee tätä levyä kovinkaan puoleensavetävänä. Myös itselleni On Through The Night on aina jäänyt jonkinlaiseksi kuriositeetiksi. Toki Rock Bridge ja Hello America ovat hienoja biisejä, muutaman muun lisäksi. Levyn päättävä lähes kahdeksanminuuttinen Overture on jonkinlainen yritys kosiskella klassikkobändien, tai jopa progemusan faneja, mutta lopputulos on aika kamala.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit