An Evening Of The Blues (VHS, DVD & CD)




Virgin julkaisi 1990 videokasettina Gary Mooren Lontoon Hammersmithissa saman vuoden toukokuun 10. ja/tai 11. päivänä kuvatun keikan. Jostakin käsittämättömästä syystä yhtiö ei ole julkaissut sitä DVD:nä. Keikalla lavalla nähdään kolme nyt jo kuollutta kitaristia ja olisi komea kunnianosoitus heille kaikille tähdä tästä referenssitason DVD/CD -julkaisu. Saksalainen Masterplan toi markkinoille piraatti-DVD:n, jonka laatu ei vastaa intensiivistä keikkaa. Erityisesti sen äänenlaadun toivoisi olevan parempi.

Virginin julkaisemalla alkuperäisellä VHS:llä itseäni häiritsi biisien välissä olleet haastattelut. Masterplan olisi voinut siirtää ne bonuksiksi, mutta tätä ei ole nähty tarpeelliseksi. Kun masternauha on hankittu joltakin aasialaiselta TV-yhtiöltä, saamme haastattelut vielä tekstitettynä. Masterplan tekee halpatuotteita, joten lienee turha valittaa asiasta. Vain laatujulkaisuja ostavan kannattaa odottaa Virginin virallista DVD-julkaisua. 

Englantilainen yleisö saa Mooren keskiyön bluesbändiltä todella sähköisen rock-blues (kuten vierailija Albert Collins asian ilmaisee) keikan. Ohjelmisto on lähes sama kuin pari kuukautta myöhemmin Montreux Jazz festareilla. Albert Collins oli Mooren 1990 kiertueen vierailija ja hän soitti myös molemmilla Lontoon keikoilla. Näistä jälkimmäisellä Mooren toisena vierailijana on Gibson Flying V -kitaran suurimpana mannekiinina tunnettu Albert King.

Illan ohjelma starttaa Mooren bändin toimesta ja puolen välin paikkeilla vieraista lavalle saapuu ensimmäiseksi Albert Collins. Moore coveroi Still Got The Bluesille amerikkalaiskitaristin 1978 julkaisemalta Ice Picin'ltä löytyvän Too Tired, jonka Albert ja Gary duetoivat ennen kuin Collins esittää yksin Ice Pickin' -raidan Cold Cold Feeling. Albertin ja Garyn kolmantena yhteisenä biisinä kuullaan heidän duetto Further Up On The Road, joka sekin äänitettiin Still Got The Blues -sessioissa mutta joka päätyi lopulta singlen b-puolelle (ja 2002 remasteroidun CD:n bonukseksi).

Albert King saapuu lavalle ensimmäisen encoren toisessa kappaleessa ja hän jammailee bändin kanssa 1967 coveroimansa Roy Orbisonin Oh Pretty Woman (illan toinen versio biisistä) ja 1969 coveroimansa Elmore Jamesin The Sky Is Crying sekä usealta Albertin livelevyltä löytyvän T-Bone Walkerin blues-klassikon Stormy Monday. Valitettavasti Oh Pretty Woman ja Sky Is Crying eivät olleet mukana videokasetilla eikä 2002 julkaistun The Best Of The Blues -kokoelman bonuslevyllä. Toinen encore starttaa John Mayallin Key To Lovella ja päättyy Roy Buchananin The Messiah Will Come Againilla. Näiden biisien välissä molemmat Albertit saapuvat lavalle, ja tällöin kuullaan kolmen kitaristin iloitteluna heitetty, ja yllättäen Collinsin laulama Caldonia.

Keikan biiseistä Too Tired ja Walking By Myself julkaistiin tuoreeltaan Walking By Myself  CD-sinkun harvinaisella numeroidulla erikoispainoksella. Hieman myöhemmin julkaistulla CD-sinkulla Too Tired oli vielä keikalta biisit Pretty Woman ja Cold Cold Feeling. Pari vuotta myöhemmin BB Kingin kanssa äänitetyn Since I Met You Babyn CD-sinkulla ei kerrottu että live-biisit Texas Strut ja Moving On tulevat nekin videokasetilta. Neljä ensimainittua julkaistiin kokoelmalevy Best Of The Blues bonuslevyllä. Mutta miksi ihmeessä levyn biisijärjestys ei voi noudattaa keikan autenttista kulkua? Lisäksi bonuslevyllä kuullaan B.B. Kingin kanssa Lontoon intiimillä Town & Country Clubilla 11.11.1992 esitetty The Thrill Is Gone. Vain videokasettina julkaistu, mutta luonnollisesti netistä löytyvä esitys olisi voinut hyvinkin saada levylle kaverikseen samaiselta keikalta Mooren ja B.B. duetto Since I Met You Baby. Kokoelman lopusta löytyvä liveveto Parisienne Walkways on taitavasti editoitu Blues Alivelta.

Toivottavasti nämä toukokuun keikat julkaistaan joskus kokonaisuudessaan sillä Gary Moore oli 1990 uransa huipulla ja hänen kitaransoitto sen mukaista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit