Gary Moore & Friends: One Night in Dublin: A Tribute to Phil Lynott (DVD)




En ole koskaan ollut suuri Thin Lizzy fani. Ilman Gary Moore linkkiä en ehkä koskaan olisi hankkinut bändin levyjä ja videoita. Olen nähnyt bändin kahdesti, peräkkäisinä iltoina kuuluisassa Beacon teatterissa keväällä 2004. Tuo bändi ei tietystikkään ole kuin häivähdys siitä, mitä bändi oli aikoinaan Phil Lynnotin sitä johtaessa.

Gary Moore tuli vuonna 1967 kitaristiksi irlantilaisbändiin Skid Row, jonka laulajana toimi Phil Lynnot. Miesten yhteinen taival ei tuolloin, eikä muulloinkaan kestänyt yhtäjaksoisesti pitkään. Yhteisiä projekteja syntyi kumminkin useita, ja niiden kautta Moore on enemmän kuin sovelias kaveri kasaamaan edesmenneelle kaverilleen kunnianosoituskonsertin. Siitä tässä on kyse. Idea keikasta tuli varmasti Lynnotin kunniaksi julkaistusta patsaasta. Keikka heitetään nimittäin julkistamistilaisuuden jälkeen.

Gary Moore ja Thin Lizzy -rumpali Brian Downey sekä Jetro Tull basisrti Jonathan Noyce toimivat keikan house bändinä. Heidän lisäksi lavalla käyvät Thin Lizzyn kitaristit Brian Robertson, Scott Gorham ja Eric Bell. Olisi ollut upeaa jos loputkin Lizzy-kitaristit Snovy White ja John Sykes olisivat olleet paikalla. 

Setti rakentuu niin, että biisit ovat niitä, joista kitaristit pitävät eniten. Niistä, joissa soolot ovat pitkiä ja joita on mukava jammailla. Hyvä näin, sillä harvoin nämä neljä kitaristia kokoontuvat samalle lavalle soittelemaan. Lavavierailut aloittaa Brian Robertson, jonka kanssa Moore duetoi Emeraldin ja kauniin Still In Love With Youn. Tämän jälkeen lavalle tulee Mooren Thin Lizzy soittokaveri vuosilta 78-79, Scott Gorham. Hän on illan esiintyjistä ainoa, joka soitti tuolloin Lizzyssä. Scott on lavalla illan yhden hienoimman esityksen aikana. Black Rose levyn nimibiisi on yhä upeaa kuultavaa, samoin kun sitä seurannut Cowboy Song. Gorham on lavalla vielä The Boys Are Back In Townin ajan laulaen sen yhdessä Mooren kanssa.

Eric Bell, Thin Lizzyn alkuperäinen kitaristi vuosilta 1969-1973 saa lavalle saapuessaan hymyt herrojen Moore ja Downey kasvoille. Bellin tunnistettava soundi nosti aikoinaan Thin Lizzyn Brittilistoille biisillä Whiskey In The Jar. Nyt biisin irkkuvivahteet ovat laimenneet, mutta hienoa kitarointia kuullaan siitäkin huolimatta. Lauluosuudet jaetaan kitaristien kesken. Bell on tavallaan, vuonna 1947 syntyneenä Thin Lizzyn vanhin mies eli amerikaksi grand old man. Sen havaitsee myös Mooren kunnioittavasta käytöksestä häntä kohtaan.

Illan päättää luonnollisesti Parisienne Walkways, jolla Moore pitkittää yhden nuotin vingutuksen 24 sekunnin mittaan. Puolet sitä olisi riittänyt minulle.

Petri Myllylä

 


Dublinissa paljastettiin pitkään puuhattu Phil Lynottin näköispatsas. Juhlallisuuksiin liittyi muistokonsertti, jossa soittivat entiset Lynottin soittajatoverit Thin Lizzyn eri kokoonpanoista.
Gary Moore johtaa juhlaa laulussa ja kitarassa. Rummuissa on Lizzyn loistava Brian Downey ja bassossa Jethro Tullin Jonathan Noyce. Perustrion vieraina lavalla käyvät kitaristit Brian Robertson, Scott Gorham ja Eric Bell.


Kansallissankaria juhlitaan riehakkaasti ja yleisöllä on kitaravoittoisella keikalla hurja meno päällä. Tunnelma on hyvä sekä katsomossa että lavalla.


Vuodet ja rock-elämä näkyvät muusikoiden kasvoista ja harmaantuneista tai harvenneista hiuksista. Soittokuntoa löytyy silti ja varsinkin Mooren sekä Scott Gorhamin tuplakitarakuviot kulkevat kuin ei miesten yhteisistä Lizzy-ajoista olisikaan vuosikymmeniä aikaa.


Eric Bell soittaa Whiskey In The Jar –klassikon omalla soundillaan niin kuin vain hän osaa.
Ukot ovat rumia muttei se haittaa, sillä pääosassa on Lynottin hieno musiikki. Hän on kunnianosoitukset ja patsaansa ansainnut. Tuo musta irlantilainen hevirokkari (!) on ainutlaatuinen hahmo rockin historiassa. Puolitoistatuntinen on antoisa etenkin Lizzyn ja Mooren faneille. Pienoisena puutteena voi kyllä pitää sitä ettei Thin Lizzyn nykyistä kokoonpanoa Scott Gorhamin kanssa johtava John Sykes ole mukana kemuissa.


Bonuksena saadaan haastatteluja eli Lynottin muistelua.
Saapa nähdä soittaako Moore tulevilla Suomen keikoillaan bluesmateriaalinsa lisäksi myös näitä Thin Lizzyn kappaleita.


Sami Ruokangas /MTV3


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit