Restless And Wild




Tämän levyn ilmestymisen aikoihin olin uppoutunut syvälle 70-luvun klassikkobändien musiikkiin. Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple ja Uriah Heep veivät 80-luvun alussa suurimman huomioni. Toki tutustuin tuolloin myös uuteen raskaaseen rockiin, mutta Accept ei kuulunut niihin joukkoon. Hankin ensimmäisen kerran hyllyyni bändin musiikkia vasta vuonna 2004.

Muistan Restless And Wildin ilmestymisen sillä lainasin sitä kaveriltani jouluna 1982. Muutaman kuuntelukerran jälkeen sijoitin Acceptin ei-aitojen bändien joukkoon. Saksalaisporukan musiikista on toki kuultavissa AC/DC ja Judas Priestin sävyjä edelleen, mutta taisin tuomita heidät liian ankarasti. Ja kyllähän mainittu aussibändi hyödyntää sekin vanhaa Chuck Berryn rokkikaavaa ollen samalla originelli.

Kirjoitin ensimmäisen osan tästä arvostelusta 2010. Neljä vuotta myöhemmin käteeni tarttui Restless And Wildin hollantilainen painos. Parhaat päivät nähneen levynkannen sisältä soittimelle asettui virheetön vinyyli. En juuri muistanut levyn materiaalia muutaman vuoden takaa. Hyvältä germaaneiden soitto kuulostaa, ja uskon sen soivan kotonani enemmän kuin työpaikan satunnaissoitossa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit