Balls To The Wall




Lapsuuden kaverini kuunteli 80-luvun alussa Acceptia, mutta en tuolloin innostunut kuuntelemaan heidän levyjä. Myöhäisheränneenä ostin itselleni vasta 2004 saksalaisbändin ensimmäisen albumin. Matkustin Amerikkaan asti ostaakseni Balls To The Wallin eurooppalaisen remasteroidun CD:n, jolla on bonuksena parista biisistä livevedot.

Balls ilmestyi 1984, aikana jolloin raskas rock oli siirtymässä audiovisuaaliseen aikaan kiitos musiikkivideoita pyörittävän Music TV:n. Samalla useiden genren bändien musiikki siirtyi lähemmäksi (Yhdysvaltalaisen) valtavirran musiikkimakua. Accept ei tässä vaiheessa moiseen suuntaan katsellut vaan latasi markkinoille raskaan mutta tavattoman monipuolisen albumin. Levyn nimiraita on ehdoton kasarihevin klassikko, mutta kiekolta löytyy paljon muitakin kiinnostavia biisejä. 

Siivottuani levyhyllyäni, Balls To The Wall löysi uuden kodin mutta huomasin kaipaavani sitä. Törmättyäni levyn norjalaispainokseen helsinkiläisessä divarissa ostopäätös syntyi kuuden euron hintalapun nähtyäni. Nyt omistan taas bändin parhaimman albumin. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit