Metal Heart




Metal Heartin ilmestyessä maaliskuussa 1985 taisin olla niin uppoutuneena ylioppilaskirjoituksiin ettet juuri muista sitä tuolloin kuulleeni. Itse asiassa kuulin loka-joulukuussa 1984 32 kanavaisella digitaalilaitteistolla äänitetyn levyn ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin lainattuani sitä muutamaksi päiväksi opiskelukaveriltani. Muutaman kuuntelukerran perusteella diggasin bändin kuudetta albumia, mutta en sitä silti itselleni hankkinut.

Innostuin Acceptin vuonna 2010 julkaistusta Blood Of The Nations -levystä niin paljon että päätin lopultakin tutustua (ja arvioida) myös saksalaisbändin vähemmälle huomiolle jäänneisiin levyihin. Käytettynä divarista ostettu Metal Heart (LP) kuulostaa reilu 15 vuotta edellisen kuuntelun jälkeen edelleen hyvältä. Voisin olettaa että bändiä aktiivisesti diganneiden joukosta on voinut aikanaan kuulua hiukan soraääniä albumin häpeämättömän kaupallisen soundin johdosta. Toki sellaiset biisit kuten Midnight Mover tai Screaming For A Love-Bite ovat hyvin amerikkalaistyylisiä enkä ihmettele jos ne ovat sikäläisillä radiokanavilla soineet. 

Levyn avaava nimiraita on silkkaa klassista musiikkia sähkökitaroilla soitettuna. Ei ihme että Tschaikowski ja Beethoven ovat saaneet erikoiskiitoksen antamastaan inspiraatiosta. Vaikka Metal Heart on tyylipuhdas raskaan rockin julkaisu, se ei ole jostakin syystä puhutellut itseäni samalla tavalla kuin bändin pari aiempaa levyä. Sille, joka tämän tahdissa on nuoruuttaan viettänyt se on takuulla lähes silmät kyynelissä kuunneltava klassikko. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit