Razamanaz




Nazareth ei kuulu niiden bändien joukkoon, joita kuuntelin nuoruudessani. Tuolloin 80-luvun alussa bändi oli myös ohittanut suosionsa piikin. Yhden edullisen kokoelmalevyn omistajana ehdin täyttää 40 ennen kuin tutustuin scotti-bändin tuotantoon. 

Nazareth pääsi Deep Purplen lämppäriksi vuonna 1972 heidän USA:n kiertueelle sekä myöhemmin vielä Englannin kiertueelle. Deep Purplen Roger Glover oli tuolloin juuri tuottanut yhdessä Ian Paicen kanssa Ronnie James Dion Elf-bändin albumin. Hän tarjoutui tuottamaan Nazarethin kolmannen albumin vuoden 1973 alussa. Siitä alkoi bändin jäsenten ja Roger Gloverin yhä jatkuva ystävyys ja parin vuoden mittainen tiivin työliitto. Nazareth oli ottanut edellisellä albumillaan takapakkia ja sillä oli kova näyttämisen halu kun se äänitti uuden levynsä Scotlantissa Gloverille entuudestaan tutulla Rolling Stones Mobilella. Uuden remasteroidun levyn kansiteksteissä bändin basistina vuodesta 1968 lähtien toiminut Pete Agnew kiittelee tuottajaa erityisesti biisien ennakkoon harjoituttamisesta sekä huomion kiinnittämistä kitarasoolojen melodioihin. Siitähän Gloverin Deep Purple -kitaristi Ritchie Blackmoore tunnetaan.

Hienon levyn tunnetuin biisi lienee singlenä julkaistu Bad Bad Boys, mutta sen rinnalle voi nostaa monia muita kappaleita kuten Vigilante Man ja Broken Down Angel. Kaiken kaikkiaan levy on yksi aikakautensa parhaista boogie/hardrock/bluesrock -levyistä. En ollut koskaan omistanut sitä kunnes 2014 vinyyli-innostuksen vallassa hankin sen hyllyyni. Siitä on nopeasti tullut oma jytälevysuosikkini. Originalvinyyliä vierastavalle kerrottakoon että alkuperäisestä yhdeksän biisin levystä otettiin 2013 värivinyylipainos.

Vuonna 2009 julkaistun Loud, Praud & Remastered CD-sarjan painoksessa alkuperäisen albumin perään on lisätty kaksi sessioissa äänitettyä ja sinkkujen b-puolille päätynyttä kappaletta sekä ennen levyn julkaisua maaliskuussa 1973 lähetetty neljän biisin mittainen BBC-esiintyminen.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit