Loud 'n' Proud




Razamanaz-levyn noustessa kesällä 1973 ihan Englannin myyntilistojen Top-10 kannoille, levy-yhtiö kiirehti bändiä äänittämään syksyllä uuden levyn julkaistakseen sen sopivasti joulumarkkinoille. Paikalle kutsuttiin juuri Deep Purplesta kenkää saannut ja edellisen levyn tuottanut Roger Glover, joka oli bänditouhujen loputtua siirtymässä kokopäiväiseksi musiikkituottajaksi.

Loud 'N' Proud on tehty häpeilemättömästi samasta muotista kuin edeltäjänsä, mutta ainakaan minua tämä ei haittaa. En ollut tutustunut bändin albumikokonaisuuksiin ennen kesää 2010, jolloin otin ne kronologisessa järjestyksessä kuunteluun. Tämä on minusta bändin ensimmäinen levy jolla se kuulostaa rennolta ja tuntuu kuin se olisi löytänyt itseluottamuksen, jonka avulle biiseihin on saatu lisää letkeää svengaavaa soittoa. 

Levyn kahdeksasta kappaleesta peräti kolme on lainabiisejä. Nazarethin tapa tehdä covereista niin omanlaisiaan pelastaa tämänkin levyn. Little Featin akuperäinen Teenage Nervous Breakdown ei ole itselleni kovin tuttu, ja siksi ilman tekijätietojen tarkastelua olisi voinut hyvin kuvitella sen olleen bändin itse tekemä. Sitä vastoin Joni Mitchell'in vuonna 1971 tekemä kaunis akustinen alkuperäisversio This Flight Tonight on tainnut tarttua pikkupojan mieleen vaikka toki Nazarethin hieno hardrock versio on sekin tullut myöhemmin itselleni tutuksi. Levyn päättävä raskas version Bob Dylanin The Ballad Of Hollis Brown onnistuu oikeastaan ainoastaan siinä että se ei todellakaan kuulosta Dylanilta.

Ostin syksyllä 2011 divarista levyn hyväkuntoisen vinyyliversion. Kuten lähes kaikkien 70-luvun levyjen, sen sointi kuulostaa digiversioon verrattuna lämpöisemmältä ja luonnollisemmalta. Valitettavan usein tämä laadullinen hyöty katoaa 80-luvun uusintapainoksissa joten levystä 2012 otettu vinyylipainos tuli tarpeeseen. Vuoden 2010 remasteroidun CD:n bonuksina on ennen levyä äänitetty neljän biisin mittainen BBC-esiintyminen.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit