Nightmare




Amerikkalainen Avenged Sevenfold on ollut nousemassa sikäläisen metalliliigan korkeimmille sarjatasoille jo muutaman vuoden ajan. Apua yhtye on saanut lukuisilta soittajalehdiltä, joissa bändin vikkeläsormiset kitaristit ovat esittäytyneet. Lopullinen murtautuminen mestaruustasolle on kuitenkin vielä tekemättä. Kuten niin usein, tämänkin bändin kohdalle on sattunut myös vastoinkäymisiä. Suurimpana voidaan pitää rumpali Jimmy "The Rev" Sullivanin kuolemaa.

Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Avenged Sevenfold sattuu kuulumaan Dream Theater -rumpali Mike Portnoyn suosikeihin ja niinpä hän tarjosi apua tämän levyn rumpuraitojen soittamisessa. Lähteepä hän mukaan kiertueellekin.

Ei ole yllätys, että Portnoyn mukana olo kuuluu myös levyltä. Onneksi hän on tuonut mukanaan pelkkiä hyviä juttuja. Aikaisemmilla julkaisuillaan Avenged Sevenfold teki huomattavasti sekavampaa musiikkia. Kyllähän bändi edelleen sekoittelee kappaleissaan mitään häpeämättä erilaisia osasia keskenään, mutta tällä kertaa nuo sopivat pääsääntöisesti toisiinsa. Kovin montaa täydellistä hutia levyllä ei kuulla. Ei tosin yhtään täysosumaakaan. En tiedä onko se Portnoyn ansiota, mutta kappaleet ovat myös aiempaa rauhallisempia ja toisaalta eeppisempiä. Sanoiko joku progea? Ei sentään. Laulaja Matthew Shodowsin ääni pääsee nyt oikeuksiinsa. Guitar Playerin lukijat saavat varmasti edelleen lukea juttuja Synyster Gatesista ja Zacky Vengeancesta, mutta eivät pelkästään heidän nopeiden soolojensa takia. Kunnollinen riffittely on ajanut päättömän tiluttamisen ohi. Se on hyvä.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit