Crucible




Kun Judas Priest -kiljuja Rob Halford lähti 90-luvun alkupuolella soolouralle, hän teki sen fiksusti. Kaikki hänen soolotuotantonsa oikeudet ovat hänen itsensä hallussa. Eli hän voi tehdä levyillään mitä huvittaa. Ja niin vaikuttaa myös tekevän. Halford-bändin toinen studiolevy Crucible on saanut nyt kasvojenkohotuksen. Ihan täydellisesti en ymmärrä miksi. Alun perin levy ilmestyi 2002 ja se kuulosti jo silloin ihan hyvältä. Nyt se on sitten vielä paremman kuuloinen. Ehkä.

Halford-bändi oli Robille paluu perinteisen Judas Priest -tyylisen metallin pariin. Yhtyeen ensimmäinen levy Resurrection yllätti kaikki epäilijät. Niitä oli Robin soolouran aikana kertynyt. Kakkoslevylle luotiin siis melkoisesti odotuksia. Se ei niitä aivan täysin lunastanut. Kappaleet ovat hieman monimutkaisempia kuin debyytillä, mutta silti jollain tapaa yllätyksettömiä. Yhtye soittaa erittäin tiukasti ja varsinkin kitaraosasto esittelee osaamistaan antaumuksella. Henki tuntuu silti puuttuvan. Uuden painoksen vihko kertoo hieman tarinaa tämän levyn säveltämisestä. Ehkä Crucible on olosuhteiden uhri. Oli 9/11 tragediaa ja muuta.

Joka tapauksessa, jos haluaa hankkia Cruciblen varustettuna muutamalla lisäkappaleella ja alkuperäistä introa lyhyempänä, tässä se olisi tarjolla. Ei tämä missään tapauksessa huono levy ole, ensimmäinen Halford-bändin levy vaan oli tähän verrattuna ylivoimainen. Se on itse asiassa parempi kuin Halfordin paluun jälkeiset Judas Priest -levyt. Sekä Resurrection, Crucible että Halfordin live-levy ovat saatavina myös download-formaatissa.


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit