Live Love In London




Tätä bändiä kuunnellessa tulee aina mieleen, että mikä ihme siinä on että maine ja kunnia eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. King’s X oli 80-luvun lopussa ensimmäisiä bändejä joista saattoi myöhemmin sanoa, että sehän oli grungea jo paljon ennen kuin lehdistö keksi moisen termin. Dug Pinnick, Ty Tabor ja Jerry Gaskill ovat aina yhdistelleet musiikissaan raskaita riffejä ja kauniita lauluharmonioita. Yhtyeellä on aina ollut oma soundinsa. Siinä jokaisella instrumentilla on oma sijansa. Basso, kitara, rummut ja laulu ovat kaikki yhtä tärkeässä osassa King’s X:n musiikissa. Yhtyeen sanoituksissa oli varsinkin alkuaikoina uskonnollinen sävyte. Nykyään tuo sekoittuu yleismaailmalliseen rakkauden sanomaan.

 

Live Love In Londonilla kuulee kuinka King’s X rakastaa faneilleen soittamista. Toisaalta siltä kuulee kuinka yleisö on lääpällään yhtyeeseen. Konsertin alkupuolella bändi soittaa kappaleet aika tiukasti levyversioiden mukaan, mutta loppupuolella yleisö on äänessä yhtä paljon kuin bändi. Settilista on rakennettu niin että vanhat kestosuosikit on jätetty loppuun.  Kappaleita on mukana yhtyeen koko pitkältä uralta. 90-luvun alun tuotannosta Black Flag ja Dogman toimivat parhaiten. Tuoreemmasta materiaalista Move ja Pray kuulostavat parhailta. Tämä sama keikka on julkaistu myös DVD:nä. Jos King’s X:ää ei ole päässyt livenä kokemaan, ainakin tuo DVD lienee pakollinen hankinta.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit