Relentless Retribution




Death Angel oli pitkään malliesimerkki siitä kuinka bändeissä pidetään yhtä ja ollaan muskettisotureita. Ehkä tuo on serkuksille jotenkin luontevaakin. Joka tapauksessa, kun bändi joutui 90-luvun alkupuolella auto-onnettomuuteen jossa rumpali Andy Galeon loukkaantui vakavasti, yhteisellä päätöksellä myös muut laittoivat pillit pussiin. Kesti aina vuoteen 2001 asti ennen kuin pillit kaivettiin uudelleen esille. Bändi kertoi palanneensa jäädäkseen. Valitettavasti tuo on sittemmin tarkoittanut sitä että miehistönvaihdoksilta ei ole voitu välttyä. Alkuperäisestä viisikosta on jäljellä enää kitaristi Rob Cavestany ja laulaja Mark Osegueda. Nykyisessä Death Angelissa soittaa heidän lisäkseen kitaristi Ted Aguilar, joka korvasi Gus Pepan jo vuonna 2001, basisti Damien Sissom ja rumpali Will Carroll.

 

Uusien miesten panos ei välttämättä kuulu heti Relentless Retributionin musiikista. Se on nimittäin aika pitkälti kahden edellisen levyn linjoilla kulkevaa hard coresta ja perinteisestä hevistä vaikutteita ottavaa thrash metal –kaahausta. Soundi on ennallaan. Yhtye on aina ollut tunnettu monipuolisista ja –osaisista sävellyksistään. Nytkään kappaleet eivät rakennu ihan perinteiselle kaavalle. Mukana on nimittäin uutena elementtinä jonkinlaista häröilevää psykedeliaa tai melkein progea. Luonnollisesti akustista kitaraa kuullaan myös. Jos Art of Dyingilla oli muutama hyvä kappale, Killing Season oli sitä hieman parempi levy, niin Relentless Retribution petraa taas ainakin piirun tai pari. Ehkä uusin voimin bändin kehittyy seuraavalla levyllä vielä vähän ja tekee kiekon, joka on jopa parempi kuin tähän asti ylittämätön vuoden 1990 Act III. Relentless Retribution on nimittäin jo todella lähellä tuota.

 

Tero Honkasalo

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit