Fighting




Oma suhteeni Thin Lizzyyn on ollut viileän etäinen. Tosin Gary Moore -fanina Lizzyn Black Rose -albumi on ollut hyllyssäni jo vuosikymmeniä.

Fighting-albumi on bändin klassisen Robertson-Gorham kitaraduo kokoonpanon toinen levy. Edellisellä levyllä bändin soundi muuttui alkuperäisen trion tekemiä kolmea levyä raskaammaksi. Sama kehitys jatkuu Fightingilla. Samoin kitaristien yhteispeli paranee, ja esimerkiksi rankassa Suicidessa se pelaa täysin saumattomasti. En ole koskaan kuullut miltä bändin triona heittämä BBC versio kuulostaa, mutta veikkaan ettei yhtä hyvältä kuin kahden kitaristin vetona.

Levyllä on mukana molemmilta kitaristeilta heidän Lizzy urien ainoat omat biisit. Näistä Gorhamin The Ballad Of Hard Man vetää pidemmän korren Robertsonin Silver Dollarista.

Edellisen levyn tapaan Fighting on hyvä rocklevy, mutta sen biisit eivät riitä tekemään tästä mitään klassikkoa. Phil Lynnotin tuotanto ei ole yhtä hyvää kuin edellisen levyn tuottaneella Ron Nevisonin. Levyn paras biisi on cover, Bob Segerin Rosalie.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit