Bob Dylan: Highway 61 Revisited




Kun Rolling Stone -lehti listasi satojen muusikoiden ja muiden alan ammattilaisten suosikkilistoista (kirjana vuonna 2005 julkaistun) The 500 Greatest Albums Of All Times, tämä levy arvioitiin kaikkien aikojen neljänneksi tärkeimmäksi albumiksi heti parin Beatles-levyn ja Beach Boysin Pet Soundsin jälkeen.

On väitetty että Bob Dylan päätti esiintyä heinäkuun 25. päivänä 1965 Newportin folkfestareilla sähköisen bändin kanssa vasta nähtyään Paul Butterfield Blues Bandin esiintymisen samalla lavalla. Akustisen folk-artistin sähköinen esitys sai paikalla olleilta hipstereiltä viileän vastaanoton. Viisi päivää aiemmin julkaistu Like A Rolling Stone oli esitellyt uuden rock-Dylanin eikä tämä miellyttänyt miehen akustiseen ilmaisuun kiintyneitä faneja. Oletan tämän albumin aiheuttaneen näille faneille päänsärkyä. Siirtyessään sähköiseksi artistiksi Dylan tosin sai jokaista menetettyä fania kohtaan kymmenen hänen rocksoundiin kiintynyttä uutta fania. Albumi aiheutti aikalaisissaan enemmän keskustelua kuin mikään aiempi kymmenen vuoden ikään ehtineen rock-julkaisu.

Butterfieldin bändin kitaristi Mike Bloomfield oli tutustunut Dylaniin pari vuotta aiemmin joten kutsu miehen kuudennen levyn äänityssessioihin ei tainnut olla hänelle suuri yllätys. Bloomfield todistaa levyllä osaavansa soittaa muutakin kuin Chicago-bluesia. Kesäkuun alussa pidettyyn Like A Rolling Stone -sessioihin kitaristiksi kutsuttu Al Kooper pakkasi soittimensa laukkuun jo ennen tuottaja Tom Wilsonin studioon tuloa sillä hän ymmärsi välittömästi (itselleen tuntemattoman) Bloomfieldin olevan heistä kahdesta se Kooper luikerteli tarkkaamosta studioon ja osallistui sessioihin kosketinsoittajana. Dylan tykästyi välittömästi hänen Hammond juttuhin.

Sundazed Music lisensoi 2003 Dylanin monopainokset. Ne menivät niin hyvin kaupaksi että 2010 Sony Music (joka omistaa Columbian) julkaisi itse Dylanin 8 ensimmäistä levyä CD- ja LP-laatikoissa. LP-boxi oli kädessäni useaan otteeseen, mutta siirsin mono-LP:n hankintaa 2017 saakka jolloin olin saanut kuunteluhuoneeseeni vartavasten monolevyjä varten tehdyn neulan. En usko että yksi- ja kaksikanavaisten miksauksien ero on millään lailla merkittävä, mutta itseäni viehättää omistaa tämäkin levy monona

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit