Johnny The Fox




Bändin seitsemäs, ja klassisen kokoonpanon neljäs levy ilmestyi vain seitsemän kuukautta edellisen levyn perään. Basistilaulaja Phil Lynott'in sairastuttua USA:n kiertueella Thin Lizzy joutui jättämään väliin kesäkuun yhteiskiertueen Ritchie Blackmore's Rainbown kanssa. Kotimaahan palannu Lynott alkoi työstämään jo sairaalassa ollessaan uusia kappaleita. 

Johnny The Fox oli ensimmäinen Lizzy-levy, johon aikanaan tutustuin. Sain sen ja Trapezen Medusan lainaan omalta historian opettajaltani. Tämä levy ei kolahtanut itseeni millään tavoin (toisin kuin Medusa). En ymmärtänyt tuolloin lainkaan opettajani innostusta tähän levyyn.

Kuuntelin toukokuussa 2009 bändin koko tuotannon läpi. Pienoinen innostukseni koki kolauksen tämän levyn kohdalla. En pitänyt tästä vieläkään. Onhan tällä levyllä hieno kaksiminuuttinen balladi Don't Believe A Word, mutta bändin alkuperäisversio ei pärjää Gary Mooren coverille (jolla soittaa Thin Lizzy).

Neljän levyn tekeminen kahdessa vuodessa vie mehut bändiltä kuin bändiltä. Johnny The Fox jää edeltäjiensä tasosta erityisesti biisiensä laadussa.

Mercury julkaisi levystä vuonna 2011 deluxe expanded edition. Toisin kuin kansilehdessä väitetään, levy 1 ei ole uusi remasterointi (joka tosin tehtiin 2010, mutta jonka bändin muusikot hylkäsivät) vaan se on 90-luvulla tehty masterointi. Bonuslevyltä löytyy neljän biisin mittainen BBC sessio, instrumentaalisia raakaversioita sekä yksi aiemmin julkaisematon kappale Scott's Tune. Biisit Johnny ja Don't Believe The Word myös miksattiin uudestaan Def Leppardin Joe Elliott'in studiossa. Scott Gorham äänitti jälkimmäiseen myös joitakin uusia kitaroita. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit