Insurgentes




Porcupine Tree -kitaristi Steven Wilson lupaili pitävänsä lomaa yhtyeensä Fear Of The Blank Planet -kiertueen jälkeen. Bändi pitikin vähän taukoa ja soittajat saivat keskittyä omiin juttuihinsa. Rumpali Gavin Harrison liittyi King Crimsoniin, kosketinsoittaja Richard Barbieri julkaisi toisen soololevynsä ja myös basisti Colin Edwin puuhasteli Myspacessa kuunneltavissa olevan soolomatereriaalin parissa. Tietenkään myöskään Steven ei voinut levätä laakereillaan. Mies sävelsi, soitti ja äänitti lomallaan ensimmäisen soololevynsä.

Insurgentes on silkkaa Wilsonia. Se näyttää miehen monet kasvot ja erilaiset musiikilliset mieltymykset. Levyllä kuullaan nyky-Porcupine Treen tapaista progressiivista rockia ja jopa metallia. Alkuaikojen Porcupine Treen psykedeliaa ei ole kokonaan unohdettu. Mukana on myös No-Manin ja Blackfieldin levyiltä tuttua kevyempää ja jopa haurasta pop-ilmaisua. Noiden ehkä ilmiselvien elementtien lisäksi levyllä soi vahvasti kraut- ja post-rock. Kerrassaan erinomainen tuotannon ansiosta paketti kuulostaa yhtenäiseltä. Soundien lisäksi erilaisia musiikkityylejä yhdistävänä tekijänä on tietenkin Steven lauluääni.

Kuten Porcupine Treen viimeisin levy Fear Of A Blank Planet myös Insurgentes on kokonaisuus. Siitä saa eniten irti, kun sen kuuntelee kerralla kokonaan. Koska kyseessä on Steven Wilson, levystä on olemassa myös 5.1-miksaus, joka elävöittää musiikkia entisestään ja tekee kuuntelukokemuksesta, jos mahdollista, vieläkin nautittavamman. Ei tähän levyyn ole mitään lisättävää ja jotenkin sen kehuminenkin tuntuu vähättelyltä. Kuunnelkaa ja ihastelkaa itse.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit