The Bedlam In Goliath




The Mars Voltan levyn julkistaminen on aina tapahtuma. Joko bändi itse tai joku sen lähellä on keksinyt, että musiikin ympärille pitää luoda jonkinlainen mysteeri jonka ansiosta levystä kiinnostuvat nekin jotka eivät bändistä muuten välitä tuon taivaallista. Levyn mukana tulee aina pitkä, usealle A4:lle kirjoitettu, selostus siitä mistä levyssä on kyse. Mitään ei tavallaan pakkosyötetä, kaikki on promootiota ja toimittajan työn helpottamista. Infoa tarjotaan niin, ettei lukija hoksaa tulleensa aivopestyksi. Milloin sanoitukset ovat peräisin kuolleelta kaverilta, milloin ne ovat löytyneet jonkun auton takapenkiltä. Aina musiikki tai sen sanoitukset ovat ikään kuin halunneet tulla esitetyiksi. Tällä kertaa musiikki on kuulemma lähtöisin pääosin ouija-laudasta.

Minä epäilen, että The Bedlam In Goliathin ovat säveltäneet kitaristi Omar Rodriguez-Lopez ja laulaja Cedric Bixler-Zavala ja sillä selvä. Sen verran silkkaa The Mars Voltaa se nimittäin on. Kappaleet sinkoilevat ja pyörivät edelleen kuin pesupallo pesukoneessa. Laulu kulkee kimeältä ja kovaa. Kitara kiemurtelee kuin napatanssija laulun ympärillä ja ulisee välillä. Basso ja rummut tasapainoilevat mukana ja välillä muualla. Joskus saksofoni tai joku toinen pilli tuovat sävyjä ja rauhoittavat menoa hieman. Melko hapoille vetävästä temposta ja kiihkosta huolimatta levy saattaa olla tähän mennessä yhtyeen helpoimmin lähestyttävä ja sisäistettävä. Melodiat ovat aiempaa tarttuvampia ja helpompia muistaa. Soitossa silkka progeilu progen vuoksi loistaa pääosin poissaolollaan. Tässä on jälleen kerran sellainen kokonaisuus, josta en ottaisi mitään pois, saati varsinkaan lisäisi siihen mitään. Se pitää nauttia sellaisenaan, kerralla ja kokonaisena. Olenkohan sittenkin syönyt syötin koukkuineen? Puhuiko joku aivopesusta?

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit