Xenophanes




Näiden The Mars Volta -kitaristi Omar Rodriguez Lopezin soololevyjen hankkiminen on aina riski. Ne voivat olla täysin kuuntelukelvotonta kokeellista mölyä tai erittäin hienoja progressiivisia sävelteoksia. Xenophanes on vähän molempia. Onneksi se on enemmän musiikkia kuin mökää. Levyn avaavassa Azoemiassa ei ole mitään tolkkua, mutta toisena kuultava Mundo De Ciegos on kappaleena liki täysosuma. Hienoja hetkiä kuullaan runsaasti kautta koko levyn.

Musiikilliselta tyyliltään Xenophanes ei eroa kovin paljoa The Mars Voltan uusimmasta levystä. Kappaleet alkavat rauhallisina ja kasvavat sitten loppua kohden. Musiikilliset räjähdykset tai miehen pääbändille tyypilliset pyrähdykset ja purkaukset ovat levyllä oppositiossa. Ne eivät ole ainakaan yhtä rajuja kuin aiemmin. kiihkeyttä ja intohimoa näissä biiseissä silti riittää. Espanjaksi lauletut sanoitukset sopivat musiikkiin kuin jalopenot tortilloihin. Tulisia ovat. Xenophanesin resepti on hyvä. Ihan kuin Omar olisi saanut järjestystä ja kontrollia musiikkiinsa. The Bedlam In Goliathin kaaosta etsiville tämä levy voi olla pettymys, mutta vaikkapa Amputechtureen tykästyneille tämä on erittäinen miellyttävä musiikkiretki.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit