Blood Of The Snake




Mitään kesämusaa tämä Derek Sherinianin ties monesko soololevy ei In The Summertimen mukana olosta huolimatta ole. Tarinan mukaan Derekin nykyinen työantaja Billy Idol hyräili kappaletta joskus aikanaan soundcheckissä. Se kuulosti niin hyvältä, että pitihän se äänittää coveriksi tälle levylle. Alkuperäinen esittäjä on Mungo Jerry. Slash pistäytyi soittamassa raidalla kitaraa. Kuten niin usein tälläkin kertaa tarina on parempi kuin sen lopputulos. Kappaleella ei ole mitään tekemistä levyn muun, melkoisen raskaan ja synkeän materiaalin kanssa.

Derekillä näitä nykyisiä ja entisiä työnantajia riittää. Ilmeisesti usein vaihtuvasta pomosta huolimatta mies onnistuu pitämään välinsä muusikkopiirien kanssa kunnossa. Minun tietoisuuteeni tämä kosketinvelho tuli aikanaan Dream Theaterin kautta. Yllättäen John Petrucci soittaa tällä levyllä kitaraa. Czar Of Steel on levyn teknisin ja tavallaan Derekille tyypillisin teos.

Toinen levyllä soittava kitarasankari on Yngwie J. Malmsteen. Malmsteenin sooloilemat kappaleet ovat ehkä levyn miellyttävintä antia. Kiva kuulla Yngwieltä vapautunutta, toki omiin juttuihin perustuvaa ja omalta kuullostavaa, soittoa.  Levyn nimikappale alkaa jännällä Pink Floydilta kuulostavalla kosketinjutulla. Sen jälkeen ei ole epäselvyyttä kuka kitaraa rääkkää. Children Of The Grave –riffillä varustettu The Monsoon on ehtaa Malmsteenia alusta loppuun siitä huolimatta, että murskaajariffit soittaa Zakk Wylde. Jo Viking Massacren nimi kertoo kuka kappaleen soittaa. 

Levyn erilaisin ja samalla paras on Wylden laulama Man With No Name. Sen raskas riffi yhdistettynä isoihin kosketintörähdyksiin toimii komeasti. Derekin soolo on hieno. Kuin Black Sabbathia ja Rick Wakemanin Yesiä samassa paketissa. Tony Franklin soittaa nauhattomat bassot tyylilleen uskollisesti. Toto-mies Simon Phillips paukuttaa rumpuja suurimmalla osalla raidoista. Ozzyn bändissä soittanut Brian Tichy hoitaa loput rumpuraidat. Myös Nightranger-kitaristi Brad Gillis on päästetty osallistumaan levyn tekoon Been Here Before – nimisellä tunnelmallisella jazz-kappaleella

Laulua tällä levyllä voisi olla enemmän. Tällaisenäänkin se menettelee, koska materiaali on riittävän erilaista. Mutta onko tämä kitaroilla vahvistettu kosketinlevy vai päinvastoin?

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit