The Mob




The Mobin debyyttikiekko oli yksi syksyn 2005 mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista hard rock – uutuuksista. Whitesnake-kaksikko Reb Beach ja Timothy Drury muodostivat The Mobin yhdessä King’s X-laulaja Doug Pinnickin ja Night Ranger – rumpali Kelly Keagyn kanssa. Bassoa levyllä soitti tuottamisen ohella Kip Winger. 

One Track Mind käynnistää levyn kovin tutun kuuloisesti. 80-luvun lopulla Head Bangers’ Ballissa joka toinen kappale kuulosti tältä, joka toinen oli jonkinlaista pikametallia. King’s X ja Winger ovat jotenkin sekopäinen yhdistelmä. Vähän kuin yhdistäisi A-studiota ja Kummelia. Pinnickin ääni ja Beachin riffit yhdessä ovat jotain joka vaatii sulattelua. Eihän tämä missään tapauksessa huonolta kuulosta. Raskaasti ja junnaavasti vyöryvä Wait on enemmän King’s X:ltä kuulostava tekele.  Kelly Keagyn laulama The Magic on varsin tylsä Amerikan rock. Kyllähän sen kertosäettä kasvatetaan ja kasvatetaan, mutta moisesta lällyilystä sain tarpeekseni jo silloin kun Vanessa näytti vielä nätiltä. I Will Follow on reippaampi veto, muttei paljon parempi kappaleena.  Guitar Solo on kuin Jarrea kitaralla. Never Get Enough palauttaa mieleen ne Kissin rankemmat, meikittömät levyt. Love Will Carry On on silkkaa Wingeria. Jos tältä levyltä pitäisi valita jokin single- tai video-biisi, minun valintani olisi Turn To Stone. Siinä on edes hiukan sellaista salaperäisyyttä jota hyvä kappale vaatii erottuakseen massoista. Tällä levyllä tuota massaa on aika paljon. On todella valitettavaa, että aika paljon tuoreelta King’s X:ltä haiskahtava No Reason Whykin uppoaa tuonne massaan. Spaghetti Western olisi voinut olla laulettuna oikeinkin hyvä kappale. Instrumentaalina se jää vähän torsoksi. Levyn päättävä kaunis I Want To Live Forever ei paljoa pelasta. Tämä projekti ei oikein onnistunut vakuuttamaan.

Tämän levyn piti alun perin olla Reb Beachin soololevy. Onneksi hän sai haalittua ystävänsä mukaan sen tekoon. Materiaali on sen verran köykäistä, että tämänkin kaliberin tekijöillä on täysi työ tehdä siitä edes kelvollisen kuuloista. Mutta niinhän se monta kertaa on, ei toisen duunia jaksa tehdä täysillä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit