Lifeline




Neal Morse on äitynyt parina viime vuotena oikein erityisen tuotteliaaksi. Viime vuonna häneltä  ilmestyi yksi konsertti-DVD ja ns. Worship-levy jolla hän laulaa Jumalan sanaa. Tämän uuden varsinainen soololevyn piti ilmestyä jo aiemmin, mutta markkinointikoneisto päätti toisin. DVD myytiin ensin loppuun, vasta sitten oli uuden studiolevyn aika.

Lifeline on taattua Morsea siitä huolimatta, että tällä kertaa levyllä ei ole mitään erityistä teemaa tai punaista lankaa. Tai toki miehen uskoa voidaan pitää sellaisena. Kyllä tekstit tuppaavat Jeesusta tai Jumalaa liippaavan. No, tuo ei tullut varmaankaan ainakaan faneille yllätyksenä.

Musiikillisesti Lifeline on kuin The Best Of Neal Morse. Mukana on pieni ja lyhyt kappale The Way Home ja sen vastapainoksi mammuttimainen melkein puoli tuntia kestävä So Many Roads. Niiden väliin mahtuu sitten kaikkea muuta mitä Morse on tehnyt. Jotenkin musiikissa soi vanha Spock's Beard yllättävän vahvasti.

Totta kai levyn avaava Lifeline käynnistyy komealla introlla jolla rumpali Mike Portnoy ja basisti Randy George pääsevät osoittamaan erinomaisuutensa. Eihän kukaan heidän soittotaitoaan epäillytkään. Varmuuden vuoksi kappaleisiin on jätetty pitkiä soitto-osuuksia. Progeahan tässä tehdään, herran jestas!

Morsella on tavannut olla levyillään vierailevia kitaristeja. Tällä kertaa mukana on vain nykyisessä kiertuebändissä soittava, Carl Palmerilta lainassa oleva, Paul Bielatowicz. Hänen soolonsa Fly High:ssa onkin hienoa luritusta.

Kokonaisuutena Lifeline on hieno levy, mutta aivan parasta Morsea se ei ole. Jotenkin parin edellisen levyn poltetta hän ei ole onnistunut uutuutensa teksteihin ja musiikkiin loihtimaan. Ja jotenkin ihmetyttää miten uskovainen voi olla niin eksyksissä, että tarvitsee apua kotiin löytämisessä. Eivätkös Gabriel ja kumppanit ole sitä hommaa varten aina valmiina?

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit