Silence Followed By A Deafening Roar




Eipä ole vähään aikaan tarvinnut kuunnella kitaristin instrumentaalista soololevyä kokonaan. Paul Gilbertin ollessa kyseessä tuo tehtävä on kuitenkin mieluinen. Miehen tekemisiä on tullut seurattua Racer X -päivistä lähtien. Tavallaan kiinnostus purkkahevibändi Mr. Bigiinkin väheni siinä vaiheessa, kun Gilbert teki tilaa Richie Kotzenille. Sitten seurasi sarja näitä sooloja. Pari ensimmäistä olivat aivan pirteitä tapauksia. Edellinen Get Out Of My Yard pisti haukottelemaan kerran jos toisenkin. Nyt asiat ovat onneksi taas hyvin.

Levyn avaava nimikappale lupailee jo hyvää, mutta toisena kuultava Eudaimonia Overture lunastaa ja ylittää kaikki odotukset. Siihen onkin saatu sävellysapua muualta JS Bachilta. Moista kitaraleikittelyä ei liene kuultu sitten Herra Kihon reippaimpien päivien. Ne olivat 90-luvun alussa. Onneksi herkut eivät lopu tuohon. The Rhino on vielä ripeää revittelyä. Norwegian Cowbellissä tilaa annetaan kuinka ollakaan lehmänkellolle. Taitaa olla ensimmäinen kerta sitten Don't Fear The Reaperin, kun sitä käytetään tyylikkäästi. Mutta mitä minä näitä enempää selostamaan. Kuunnelkaa itse. Tämä on erinomainen, hyvällä maulla tehty kitaralevy. Jos ette usko, menkää Tavastialle tsekkaamaan Paulin kyvyt livenä!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit