Pin-Ups




Ziggyn pidettyä jäähyväiskonserttinsa Bowie suuntasi Ranskaan uuden albumin tekoon. Vuoden 1973 työmäärä oli ollut huikea (Bowie oli tuottanut Lou Reedin ja Iggy And The Stoogesin albumit oman albumin ja keikkailun ohessa), joten aivan ymmärrettävästi uutta omaa materiaalia ei ollut varastossa. Sen sijaan Bowie äänitti albumillisen omien suosikkiartistiensa kappaleita 1960-luvun loppupuolelta.

Pin-Upsin on helppo kuvitella jakavan kuuntelijansa kahteen leiriin. Kappaleiden alkuperäiset versiot tunteville kyseessä oli levy, jolla Bowie joko teki turhia kopioita tai sitten raiskasi klassikoita. Kun itse kuulin levyn ensimmäistä kertaa, olivat käytännöllisesti katsoen kaikki levyn kappaleet minulle ennestään tuntemattomia. Sittemmin innostuin etsimään käsiini lähes kaikkien kappaleiden alkuperäisversiotkin. Mikäli muutkin ovat tehneet samoin, uskon Bowien perimmäisen tarkoituksen täyttyneen.

Bowien ja Spidersien tiet erosivat tämän levyn myötä. Rumpali Woody Woodmansey oli jo joutunut antamaan tilaa Aynsley Dunbarille, ja basisti Trevor Bolder oli levyllä mukana ainoastaan siksi, ettei Jack Bruce innostunut liittymään Bowien taustayhtyeeseen. Mick Ronson näyttää edelleen mallia kitaransoitosta, ja erityisen hienona pidän hänen soittoaan alunperin The Yardbirdsin esittämässä Shapes Of Thingsissä. Sooloa voi helposti pitää Ronsonin kunnianosoituksena hänen idolilleen Jeff Beckille.

RYKO:n julkaisemassa cd-painoksessa oli ainoastaan kaksi bonuskappaletta: Bruce Springsteenin tuore Growin' Up sekä jo Ziggyn sessioissa äänitetty upea Amsterdam, joka oli päässyt Sorrow-singlen kääntöpuolelle.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit