Diamond Dogs




Erottuaan muutaman vuoden hienosti töitä tehneestä Spiders-taustayhtyeestään Bowie ryhtyi äänittämään uutta albumia lähes yksin. Bowien lisäksi levyllä soitti kaksi rumpalia, pianisti Mike Garson sekä basisti Herbie Flowers. Albumin valmistuttua Bowie oli aiheesta ylpeä, mutta ymmärrettävästi myös vakuuttunut siitä, ettei enää tekisi levyä samalla tavalla.

Bowien suunnitelmissa oli toteuttaa George Orwellin romaaniin 1984 pohjautuva musikaali. Orwellin leski kuitenkin kieltäytyi antamasta Bowielle oikeuksia kirjan muokkaamiseen, ja projektista luovuttiin. Bowie oli kuitenkin ehtinyt tehdä sen verran pohjatyötä, että siitä oli helppo muokata yhtenäinen teema tulevalle albumille. Orwellin 1984 tulee esille kappaleissa 1984 ja Big Brother, mutta myös muu albumi tuntuu sijoittuvan pelottavan ankeana esittäytyvään tulevaisuuteen. Ainoana valonpilkahduksena voi pitää singlenäkin julkaistua kappaletta Rebel Rebel, jota pidetään Bowien jäähyväisinä glam-rockille.

Koska Bowie soitti suurimman osan albumilla kuultavista instrumenteistä, ei levyllä kuulla kovin virtuoosimaista kitaransoittoa. Soitto on kuitenkin rujoa ja tehokasta - hieman samaan tyyliin kuin muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneillä punklevyillä. Hieman tyylikkäämpiä ovat Bowien fonisoolot, ja Mike Garsonin pianotyöskentely on luonnollisesti sellaista jota häneltä saattoi edellisten albumien perusteella odottaakin.

Myös Diamond Dogsista on julkaistu laajennettuja cd-painoksia. Suositeltavin on kahden cd:n mittainen 30-vuotisjuhlapainos vuodelta 2004.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit