Self Preserved While The Bodies Float Up




Oceansizen uutukainen Self Preserved While The Bodies Float Up ei ole helppo levy. Bändi teki edellisen levynsä jälkeen tietoisen päätöksen säveltää lyhyempiä ja tiiviimpiä kappaleita. Kun yhtyeessä soittaa edelleen kolme kitaristia, tuo tarkoittaa sitä että sama määrä soittoa pitää mahtua pienempään tilaan. Tila tulee täyteen. Kun tilaa ei enää ole, kuulijaa alkaa ahdistaa.

Ahdistus oli parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeinen tuntemus. Aivoissa oli jonkinlainen informaatioähky. Jotain koukuttavaa tässä levyssä silti on. Pahasta olosta huolimatta sitä on kuunneltava lisää. Kun tarpeeksi kuuntelee, pikku hiljaa tottuu. Tuleeko musiikista siten helpommin lähestyttävää? En usko.

Levyn avaava Neurosiksen tyyliin runnova Part Cardiac on raskainta Oceansizea ikinä ja Radioheadin Karma Policen mieleen tuova Silent/Transparent ehkä kauneinta. Muu materiaali menee tuon tyylijanan välimaastoon. Levy on kokonaisuudessaan yllättävän rauhallinen. Luonnollisesti bändi soittaa välillä melkoisia kitaravalleja, mutta pääosassa ovat silti Mike Vennartin laulusuoritukset. Sanoitukset ovat jännät, mutta itse laulumelodioissa ja esityksissä voisi olla suurempaa variaatiota. Edellisellä levyllä oli.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit