Black Sabbath: Tyr




Hankin vuonna 1990 pitkän tauon jälkeen uutta Black Sabbath musiikkia. Edellinen hankintani oli ollut Ian Gillanin ajan Born Again, joten minulta jäi väliin kolme Black Sabbath levyä.

Pidin uudesta Tyr levystä ja voin sitä suositella bändin semiaktiiviselle diggarille. Muiden kannattaa silti pitäytyä Ozzy Osbournen ja Ronnie James Dion aikakausien musiikissa.

Petri Myllylä

 

Tony Martinin kolmas levy Black Sabbathin solistina ei mielestäni nouse aivan samalle tasolle edeltäjiensä kanssa. Taattua Black Sabbathia tämäkin levy on, mutta jotenkin totisempaa kuin kannattaisi. Ja julmetun raskas.

Tyr keikkuu paikoitellen niillä rajoilla, että pienikin horjahdus heittäisi sen Spinal Tap -osastoon. Itseäni ainakin hirvittää, kun levyn nimi on pitänyt selittää heti takakannessa (Tyr oli viikinkien tarustoissa Odinin poika). Oikeastaan juuri tuo levyn viikinkiaiheinen osuus (The Battle of Tyr, Odin's Court ja Valhalla) ovat levyn kehnointa antia. Muuten levy on hyvä, ja Iommin päätös palata seuraavalla albumilla yhteen Ronnie James Dion kanssa tuntuu näin jälkikäteen täysin käsittämättömältä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit