In Through The Out Door




Led Zeppelinin viimeinen, Tukholmassa joulukuussa 1978 äänitetty In Through The Out Door on aina jättänyt minut todella kylmäksi. Pari vuotta aiemmin julkaistun Presencen kanssa pidän sitä bändin uran kahden heikoimman levyn joukossa.

Bändin viimeiseksi jäänneen levyn tekeminen oli aiempaa enemmän Robert Plantin ja John Paul Jonesin harteilla herrojen Bonham & Page touhutessa omien addiktioidensa parissa. Lopputulos on mielestäni melko pliisu eikä levyltä nouse esille yhtään todella hyvää biisiä. In The Evening ja I'm Gonna Crawl ovat sellaisia puolikunnollisia Led Zeppelin -biisejä. Mutta niiden vastapainoksi levyllä on aivan liian paljon keskinkertaisia biisejä. Led Zeppelin hajosi vajaa kaksi vuotta tämän levyn äänitysten jälkeen. Päätös olla jatkamatta rumpali John Henry Bonhamin kuoltua oli varmasti oikea sillä orkesterissa ei ollut ollut viime vuosina sellaista liekkiä, että se olisi välttämättä kyennyt nousemaan aiempien levyjensä tasolle.

Abban studiolle Tukholmassa äänitettiin biisejä enemmän kuin mitä levylle mahtui. Minusta on yllättävää etteivät Ozone Baby ja Darlene mahtuneet levylle. Niiden lisäksi naapurimaassa äänitetty Wearing And Tearing ilmestyi kolme vuotta myöhemmin julkaistulla out-takes -kokoelmalla Coda. Nuorena äänitin autoon In Through The Out Door "deluxen-kasetin" upottaen mainitut kolme biisiä sopivaksi katsomiini väleihin. Minusta albumi kuulosti tuolloin ihan siedettävältä. Valitettavasti Jimmy Page ei ajatellut asiaa näin vaan remasteroidessaan 2014 bändin kataloogin hän halusi säilyttää ylijäämäraidat Codalla eikä lisätä niitä studiolevyjen bonuksiksi. Seuraavana vuonna julkaistun tupla-LP:n bonuksina on kustakin alburaidasta jossakin vaiheessa äänityksiä tehtyjä work in progress -versioita. 

In Through The Out Doorista tehtiin kuusi erilaista kantta, jotka paljastuivat ostajalle vasta kun he avasivat kannen päällä olleen ruskean pahvipussin.

Petri Myllylä

 

Kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Presence oli ollut Jimmy Pagen levy. In Through The Out Doorilla John Paul Jones tulee esiin kitaristin varjosta. Käytännössä jatkuvasti kuultavat koskettimet antavat tälle Zeppelinin viimeiseksi jääneelle studiolevylle todella erilaisen ilmeen muihin levyihin verrattuna.

Tämä levy äänitettiin Tukholmassa Abban Polar-studiolla. Äänityspaikkaan päädyttiin, kun Abban Björn ja Benny pyysivät Zeppeliniä studiolle. Tarkoituksena oli näyttää, että studiota pystyi käyttämään muuhunkin kuin Abba-musiikin tekemiseen. Koska levy äänitettiin talvella, koko yhtye kuulemma lämmitteli päivittäin "muutamilla" vodkapaukuilla aina ennen äänityksiä.

Levy ilmestyi aikoinaan ruskeassa paperipussissa, ja pussin sisältä paljastui joku kuudesta kansivaihtoehdosta. Cd:n kohdalla samanlaiseen temppuiluun ei ole taidettu ryhtyä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit