The Song Remains The Same




Led Zeppelin julkaisi 12 toimintavuotensa aikana vain tämän livelevyn. Sekin on tavallaan heidän kokoillan elokuvan soundtrack. New Yorkin Madison Square Gardenissa heinäkuussa 1973 kolmena perättäisenä iltana äänitetty levy oli itselleni 80-luvun alussa suuri pettymys. Teininä ehdin tutustua bändin musaan vasta sen hajoamisen jälkeen. Heidän lava-aktia ylistävät lukemani lehtijutut ja artikkelit antoivat odottaa parempaa levyä. Muutaman kuuntelukerran jälkeen kasetille tallennettu live jäi unholaan ja palasin sen pariin vasta nähtyäni itse elokuvan. Huomattuani että leffassa on neljä ei-levylle päätynyttä biisiä, kopioin ne VHS-nauhalta C-kasetille ja joitakin vuosia minulla oli kuuntelussa 13 biisin mittainen "tripla live". Toki oli selvää että joskus joku levy-yhtiössä huomaa että nämä voisi pakata kaikki yhteen...

Odotuksiini vastattiin vuonna 2007 kun levystä tuli vihdoin markkinoille laajennettu painos. Nyt mukana on (lähes) kaikki bändin New Yorkissa 1973 soittamat biisit ja ymmärtääkseni audio-julkaisulla biisit ovat myös alkuperäisen settilistan mukaisessa järjestyksessä. Uudellen miksattu 15 biisin ja vajaan 100 minuutin mittainen levy kuulostaa minusta selvästi alkuperäistä paremmalta, mutta sekään ei muuta sitä tosiasiaa että bändi ei ollut näillä keikoilla aivan parhaimmillaan. Kahden CD:n paketti oli kuitenkin niin paljon alkuperäisjulkaisua parempi että levyä tuli kuunneltua paljon aiempaa useammin. Valitettavasti joissakin asioissa uudella julkaisulla on otettu myös askelia taaksepäin. Esimerkiksi No Quarter on lyhyempi kuin alkuperäinen sillä osa rumpusoolosta ja osa John Paul Jonesin kosketinosuudesta on heitetty roskiin. Lisäksi 2003 DVD-kokoelmalla Black Dogista on 3 minuuttia pidempi versio. Sitä en tiedä onko kyseessä saman illan veto.

Led Zeppelinin perustamisesta tuli 2018 kuluneeksi 50 vuotta. Ymmärrän toki että jotakin uutta piti sen myötä saada markkinoille. Mutta miksi Jimmy Page halusi julkaista uudelleen jotakin 11 vuotta sitten julkaistua? Juhlavuodesta huolimatta markkinoille ei saatu yhtäkään uutta nuottia kolmelta New Yorkin keikalta. Vain 11 vuotta aiemmin remasteroidun keikan remasterointi on mielestäni pelkkä markkinointitemppu. Jimmy Page & co taisivat ajatelle että kun mitään uutta ei ole tarjolla, täytyy paketoida vanha uudella tavalla.

Song Remains The Same julkaistiin juhlalaatikkona hiukan samaan tyyliin kuin bändin studiolevyt. Mutta sillä erolla että mitään uutta ei ollut tarjolla! Toki alkujaan reilun 200 euron hintainen laatikko on hieno kokonaisuus neline vinyylilevyineen ja pakollisine CD-levyineen. Mukana oleva 12" lehtinen suurine kuvineen ja Japanin kiertueen (1977) ohjelmalehtinen ovat nekin hieno lisä kalliiseen boxiin, mutta miksi levystä tehty monikanavamiksaus (arvatenkin sama kuin 2007 leffa-DVD:llä) on prässätty DVD:lle. Näin ollen parasta mahdollista äänentoistoa etsivien on hankittava omana tuotteena myytävä (mutta kohtuuhintainen) BD-levy, jolla on sekä CD-laadun ylittävä HD-stereo- että 5.1 monikanavamiksaus. Sen bonuksina on samat kolme ei-elokuvaan päätynyttä live vetoa, jotka toki löytyvät jo 2003 DVD:ltä sekä 2007 kiillotellun Song Remains The Same -leffan bonuksina. Vaikka ostinkin juhlalaatikon, monikanavaäänen ystävänä hankin myös tyylikkääseen nahkajälitelmäiseen koteloon pakatun Blu-ray'n. Keikan miksaus on kiistattoman hyvä ja lisää keikan kiinnostavuutta. Paikoin Kevin Shirley'n tekemä äänimiksaus on jopa leikkisä kuten Jimmy Pagen kitarasoolossa.

Petri Myllylä / 6.4.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit