Die Healing




Die Healing oli tarkoitettu Saint Vituksen viimeiseksi levyksi; alkuperäisen laulajan Scott Reagersin paluu alleviivaa ympyrän sulkeutumista. Raskaasti soiva albumi on Dave Chandlerin oma suosikki Saint Vituksen tuotannosta. Enkä ihmettele: harva bändi päättää viisitoistavuotiaan uransa yhtä komeasti.

 

Saint Vitus ei koskaan haparoinut tyylissään tai "kehittynyt" irvikuvaksi itsestään. Päinvastoin, esimerkiksi Leth the End Being - kuin pastissi Black Sabbathin nimikappaleesta - voisi yhtä hyvin löytyä yhtyeen debyytin kakkospuolelta. Yhtyeen resepti on pysynyt samana alusta lähtien: yksinkertainen rumpukomppi, jonka päällä selkeä bassolinja ja raskas kitarariffi sekä - tässä yhteydessä - Scott Reagersin maaninen messuaminen. Die Healingille ei enää edes nosteta tempoa; poljetonto on halki albumin majesteellisen hidasta. Saint Vituksen kehityskaarta voikin hyvin kutsua kypsymiseksi. Mitään uutta ei ole lisätty, aika - ikä - on tehnyt tehtävänsä. Die Healing on oma suosikkini yhtyeen tuotannosta.

 

Monen muun Hellhoundin klassikkolevyn tavoin Die Healing on ollut loppuunmyyty vuosia. Levy sai kuitenkin arvoisensa vinyylijulkaisun alkuvuodesta 2010 Buried by Time and Dust Recordsin toimesta. Pienestä painoksesta ja huonosta jakelusta huolimatta lp kannattaa ehdottomasti metsästää käsiinsä.

Erno Pennanen


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit