Born Too Late




Saint Vituksen kolmas albumi Born too Late on yhtyeen siihenastisen uran raskain. Lisää raskautta levylle tuo uuden laulajan Scott Weinrichin - tuttavallisesti Winon - edeltäjäänsä matalampi ääni.

Levyn aloittaa nimikappale on yksi vakuuttavimmista ulkopuolisuuden tunteen kuvaajista, ei niinkään sanoituksensa kuin Winon tulkinnan ansioista. Vain vähän ennen levyn äänittämistä bändiin liittynyt laulaja ei ole osallistunut biisien kirjoittamiseen, mutta ottaa kappaleet haltuunsa vakuuttavasti. Jos alkoholismista kertova Dying Inside ei kuulosta rehelliseeltä niin mikä kuulostaisi?

Kuten Reagersin, Winonkin vahvuus on teknisen osaamisen sijaan tulkinnassa. Vahvasti samoja maneereita kierrättävä, usein ylitulkitseva laulaja ei ole kaikkien mieleen. Itse en osaa nimetä suosikkiani kahden pitkäaikaisen Saint Vitus -vokalistin väliltä.

Levyn soundi on jälleen pykälän edeltäjääns kirkkaampi. Jokaisella instrumentilla on paikkansa, basso on kulas, kitara kolea, rummut miksattu etääll. Born too Laten iskevin rytmi tulee bassosta.

Born too Late on Saint Vituksen hienoimpia levyjä. Kiireetön, jopa viipyilevä albumi on edeltäjiään kypsempi. Levyltä hohkuva alakulo ja synkkyys ei tarvitse kajaalia, viiltelyä tai itsensä julkista paljastamista tuekseen. Saint Vitus on rehellinen, konstailemattomuudessaan rakastettava.

Useimpien SST:n levyjen tavoin Born too Late on edelleen saatavilla sekä cd:llä että lp:llä. Cd-versiolle on sisällytetty bonusraidoiksi 1987 ilmestynyt Thirsty and Miserable 12"ep.

Erno Pennanen


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit