In The Court Of The Crimson King




Loppuvuodesta 2009 julkaistu In The Court Of The Crimson King CD/DVD kiinnosti minua mutta jätin sen kuitenkin ostamatta (pikkukuvassa sen etu- ja takakansi). Ajatus levyn monikanavamiksauksen hankkimisesta jäi kuitenkin itämään. Seuraavana vuonna levy ilmestyi ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen vinyylinä, jonka hankinnan myötä pitkään tuntemani albumi tuli lopullisesti itselleni tutuksi (pikkukuvassa LP:n ns. hyper sticker).

Vanhanpolven progemuusikoiden luottomiehenä 2000-luvulla toiminut Steven Wilson miksasi In The Court Of The Crimson Kingin jo 2009, mutta sai tehdä 10 vuotta myöhemmin homman uusiksi kun levystä kasattiin vain lievästi laajempi 50-vuotisjuhlalaatikko. Lokakuussa 2019 julkaista levy kuuluu ostoslistalleni ja palaan arviooni sen saatuani.

Petri Myllylä / 5.9.2019

 

Tammikuussa 1969 kasatun King Crimsonin nousu suuren yleisön tietoisuuteen tapahtui poikkeuksellisen nopeasti. Samana vuonna ilmestynyt debyyttikiekko In The Court Of The Crimson King on hämmästyttävän kypsä kokonaisuus, jonka kaltaista progressiivisen rockin albumia ei oltu aiemmin kuultu.

Alkuperäisen King Crimsonin muodostivat multi-instrumentalisti Ian McDonald, kitaristi Robert Fripp, basisti-laulaja Greg Lake, rumpali Michael Giles sekä sanoituksista vastannut Peter Sinfield. Vielä ensilevyn aikaan tärkeimpänä säveltäjänä toimi Ian McDonald, jonka monipuolinen soitinvalikoima teki yhdessä Mellotronin ja Frippin kitaran kanssa levyn musiikista häkellyttävän kuuloista.

Levyn avausraita 21st Century Schizoid Man on nimensä mukainen hurjimus. Jatkossa levyn kappaleet ovat hiukan rauhallisempia, ja päätöskappale The Court Of The Crimson King on kaikin puoli upeaa kuultavaa. Levyn kannessa ei tarkoituksella ole yhtyeen nimeä. Arveltiin, että levykaupassa kansi saa enemmän huomiota, jos sen joutuu ottamaan käteensä ja avaamaan selvittääkseen sen salaperäisen tekijän. Kieltämättä tuo voimakkailla väreillä toteutettu naama herättää huomion - etenkin lp-koossa.

Mikäli et ole kuullut tätä albumia, niin korjaapa puute pikapuoliin. Tämä levy nimittäin on yksi rockin todellisista klassikoista. Eri versioista riittää valinnanvaraa, ja yleisesti ottaen Robert Frippin valvonnassa tehdyt remasteroidut versiot ovat parhaimpia valintoja.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit