In The Wake Of Poseidon




King Crimsonin loistavan debyytin jälkeen kakkoslevylle kohdistuivat melkoiset paineet. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että laulaja-basisti Greg Lake oli lähdössä perustamaan Emerson Lake & Palmeria, ja multi-instrumentalisti Ian McDonaldkin oli saanut tarpeekseen Crimsonista yhtyeen kiertäessä Amerikkaa. Greg Lake sentään suostui laulamaan levyllä, mutta jotta King Crimson jatkaisi tomintaansa, piti Robert Frippin ryhtyä toimenpiteisiin uuden kokoonpanon haalimiseksi. Levyn uusia muusikoita olivat pianisti Keith Tippet, fonisti Mel Collins sekä rumpali Michael Giles, joka oli Frippin entinen soittokaveri.

Periaatteessa levy olisi saattanut onnistua näinkin, mutta toisin kävi. Mielestäni ainoa kunnollinen kappale on Cat Food, joka julkaistiin myös tylysti typistettynä singleversiona. Varsinkin yli kymmenminuuttinen The Devil's Triangle kertoo selvästi, että kovin vähistä ideoista Fripp ja Peter Sinfield koettivat kursia kokoon uutta albumia. Ja samaa erilaisten miehitysten kokeilua oli luvassa myös jatkossa.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit