Smoke And Mirrors




Kun George Lynchin ja Don Dokkenin välit menivät poikki 80-luvun viimeisen vuoden aikana, ei kestänyt kauaa kun George kasasi Lynch Mobin. Laulajaksi palkattiin Oni Logan -niminen kaveri. Hän oli erinomainen vokalisti, mutta hieman epävakaa elintavoiltaan. Monet pitävät debyyttilevy Wicked Sensationia edelleen Lynch Mobin parhaana. Siksi on harmi, että Loganin ja Lynchin tiet erkanivat jo muutaman keikan jälkeen. Tuon ensimmäisen Lynch Mob -levyn jälkeen yhtye on ollut enemmän tai vähemmän koko ajan On tai Off. Soittajia on tullut ja mennyt. Levyt ovat olleet epätasaisia. Onpa George piipahtanut aina silloin tällöin Dokkeninkin riveissä.

Jostain kumman syystä Lynch ja Logan päättivät viime vuonna kokeilla yhdessä musiikin tekemistä uudelleen. Sehän sujui. Tuloksena oli tämä Smoke and Mirrors -niminen levy. Thin Lizzystä tuttu Marco Mendoza soitti sillä bassoa ja rumpuja takoi nykyään Ace Frehleyltä palkkansa nostava Scott Coogan. Levy on yllättävän juurevaa ja toisaalta piristävän rehtiä hard rockia. Lynchin tavaramerkiksi Dokkenin aikoina muodostuneet turboahdetut riffittelyt loistavat melkein kokonaan poissa olollaan. Kappaleiden erinomaiset rakenteet ovat onneksi tallella. Tyyli ei katoa. Eksoottisen kuuloisia soolojakaan hän ei onneksi ole hylännyt ihan kokonaan. Hieman epätasaista levyn materiaali on, mutta ihan puhtaita limboja siltä ei löydy. Se on siis lupaus siitä, että seuraava Lynch Mob -levy voisi olla vielä kovempi. Valitettavasti näillä näkymin sillä ei laula Logan, koska tämä sai taas kenkää .

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit