Days Of Defiance




Kreikkalaista metallia, tekevätkö ne sellaistakin? Eikö siellä heitellä vain kiviä ja painita poliisien kanssa? No ainakin näissä biiseissä maailmaa sytytetään palamaan oikein talkoilla. Ehkä Parthenonin kulmilla on syytäkin olla vihainen, onhan maata johdettu jo vuosikymmeniä ihan miten sattuu. Pistäähän se vihaksi. Firewindin pojat ovat käyttäneet vihaa polttoaineena tälle levylle. Kuudennella levyllään bändi on äksympi kuin koskaan.

 

Vaikka Days Of Defiance on kreikkalaisen bändin tekemä levy, yhtyeen kotimaa ei levyltä kuulu mitenkään. Firewind tekee metallia joka menee jonnekin kotoisen Stratovariuksen, ruotsalaisen Hammerfallin ja saksalaisen Helloweenin välimaastoon. Se on siis eurometallia. Kitaraa kuullaan paljon, tuplabasarit nakuttavat kiitettävällä tahdilla ja laulaja kiekuu ja raakkuu korkeammalta kuin Ikarus aikanaan lensi. Mitään kovin ainutlaatuista ei siis ole tarjolla.

 

Mutta eihän musiikin tarvitsekaan olla omaperäistä, jos se on hyvää. Firewindin sävellykset pääsääntöisesti ovat. Ei ole siis ihme, että itse Pimeyden prinssi lainasi Firewindin kitaristin Gus G:n bändiinsä. Ballaadien tekeminen tältä porukalta ei onnistu. Ne menevät liian hunajaisiksi ja kuulostavat siltä, että niillä voisi osallistua Euroviisuihin.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit