White Tiger




Olen perustellut tämän levyn hankkimista itselleni sillä että se kuuluu Deep Purple -sukupuuhun. Ai miten? No näin. White Tigerissa lauloi David Donato, joka kävi kokeilemassa Ian Gillanin manttelia tai pikemminkin nahkaliiviä Black Sabbathissa. Hänen pestinsä Iommin ja kumppaneiden parissa ei kestänyt kuitenkaan muutamia valokuvaussessioita kauempaa. Potkut tuli rehvakkaan Kerrang -haastattelun jälkeen. Kitaraa White Tigerissa soitti Mark Norton, joka oli soittanut ennen tätä levyä Kissin Animalize -levyllä Mark St. John nimellä. Ennen Kiss -pestiä Mark soitti Davidin kanssa Dali -nimisessä bändissä, jonka basisti oli Glenn Hughes. Siinä se Deep Purple -kytkös. Aika hatara vai? No, lisätään sen verran, että White Tiger -rumpali, Brian James Fox soitti aikanaan Steelerissä yhdessä Ron Keelin ja Yngwie Malmsteenin kanssa. Yngwiehän on puuhastellut Deep Purple- ja Rainbow -solistien kanssa vaikka mitä. Ron Keel oli myös tyrkyllä Black Sabbathiin ja kaiketi treenasikin bändin kanssa.

Aika paljon taustoja ja perusteluja bändin levylle, joka on melko tavanomaista 80-luvun hard rockia. Kitara ja laulu ovat levyllä pääosissa. Yllättäen David Donatolla on voimakas ääni ja olisi mielenkiintoista kuulla miltä hänen tulkintansa Black Sabbath -klassikoista kuulostaisivat. Mark Norton soitti jo Kississä hyvin ja tällä levyllä hän pääsee todella näyttämään tiikerinkyntensä. Soolot ovat järjestään iskeviä ja riittävän hyökkääviä tämän tyyliseen musiikkiin. Rock Warriors on hieno hard rock -anthem ja pari muuta kappaletta menettelevät. Valitettavasti muuten White Tigerin meininki on melkoista huttua. Saman seikan ymmärsi bändin levy-yhtiö ja jätti White Tigerin kakkoslevyn julkaisematta.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit